Ei subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiselle Oulussa
Tampereen kaupunginvaltuusto teki oikean päätöksen, kun se päätti olla rajoittamatta subjektiivista päivähoito-oikeutta. Jatkossakin Tampereella lapsella säilyy oikeus kokoaikaiseen päivähoitoon, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona. Valtion lakiesitys mahdollistaisi päivähoidon rajoittamisen 20 tuntiin viikossa.
Subjektiivinen oikeus tarkoittaa sitä, että julkisen vallan on myönnettävä tai tarjottava kyseinen palvelu siihen oikeutetuille. Resurssien puute tai resurssien vähäisyys ei ole syy olla myöntämättä subjektiivista oikeutta. Nyt päivähoito-oikeuden rajoittamista perustellaan nimenomaan siitä syntyvillä säästöillä. Subjektiivisen oikeuden idea vesittyy täysin, kun oikeus sidotaan säästösyihin vedoten vanhempien työmarkkina-asemaan. Jos menoja halutaan pienentää, on siihen olemassa hyviä vapaaehtoisuuteen perustuvia keinoja kuten avoimen varhaiskasvatuksen kerhotoiminta.
Päivähoito-oikeuden rajoittaminen on ensisijaisesti lapsen subjektiivisen oikeuden polkemista. Se on myös tasa-arvokysymys, sillä edelleenkin äidit kantavat ylivoimaisesti suuremman hoivavastuun lapsista kuin isät. Vuonna 2014 kotihoidontuella lapsia hoiti äiti noin 94 %:ssa tukea käyttävistä perheistä. Päivähoito-oikeuden rajaaminen heikentää erityisesti naisten jaksamisen, työnhaun ja työssäkäynnin edellytyksiä. Se tarkoittaa myös päiväkotityöntekijöiden työllisyyden laskua – jälleen yksi isku tasa-arvolle, sillä päiväkotityöntekijöistä suurin osa on naisia.
Kun oikeus päivähoitoon tuli ensimmäisen kerran vuonna 1973, kunnat päättivät sosiaalisin perustein, kenelle mahdollisuus hoitopaikkaan myönnetään. Subjektiivinen oikeus päivähoitoon tuli voimaan kaikille alle kolmevuotiaille vuonna 1985 ja vuonna 1996 oikeus päivähoitoon tuli kaikille alle kouluikäisille.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ei ole nykyaikaa! Se ei palvele sen sukupolven äitejä ja isiä, jotka tällä hetkellä tekevät suuren työn kasvattaessaan tulevia veronmaksajia. Tämän sukupolven äidit ja isät eivät tarvitse pätkätyöviidakossa rämpiessään enää ainuttakaan uudistusta, joka tosiassa ainoastaan heikentää hyvinvointia. THL:n mukaan 85 prosenttia pienten lasten vanhemmista kannatti vuonna 2006 subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämistä nykyisellään. Hoidon rajaamiselle ei ole niiden henkilöiden tukea, joihin päätös aivan konkreettisesti arjen tasolla kohdistuu.
Toivon, että Oulun kaupunginvaltuusto seuraa Tampereen jalanjälkiä ja päättää budjettikäsittelyssä olla rajoittamatta subjektiivista päivähoito-oikeutta.
Suvi Aitto-oja (vihr.)