Julkaistu Kalevassa 8.3.2021. Kirjoittajat ovat kuntavaaliehdokkaita Oulussa.
Kun naistenpäivää vietetään tänään, vaivaa aiheiden runsaudenpula. Voisimme kirjoittaa nettiväkivallasta, jota naiset kohtaavat sosiaalisessa mediassa, parisuhdeväkivallasta tai itsepintaisista palkkaeroista. Voisimme myös kirjoittaa siitä, kuinka laajasti naisten itsemääräämisoikeudet ovat hyökkäyksen kohteena Puolassa, tai kuinka seksuaalinen häirintä jatkuu lukemattomissa työpaikoissa.
Tänä naistenpäivänä on kuitenkin akuuttia puhua koronaviruksen vaikutuksista naisiin, sekä naisten roolista etulinjan työskentelijöinä taistelussa virusta vastaan.
Vaikka tilastollisesti koronavirukseen on menehtynyt enemmän miehiä kuin naisia, ovat pandemian sosiaaliset ja taloudelliset lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset vakavammat naisten osalta. Naiset ovat olleet etulinjassa taistelussa virusta vastaan. Euroopassa 76 prosenttia hoitajista terveysalalla on naisia. Tällä on merkitystä, sillä arviolta 10–11 prosenttia tartunnan saaneista on hoitajia. Naiset muodostavat valtaosan myös muusta hoivatyöstä, esimerkiksi vanhusten hoidosta, jossa riskialttius on yhtä lailla tavallista korkeampi.
On tärkeää vaatia, että hoitoalan naisvaltaisuus tunnustettaisiin selkeämmin, ja sitä kautta viruksen tartuntariski, jolle naistyöntekijät suhteettomasti altistuvat. Varusteet viruksen leviämisen estämiseksi on taattava jokaiselle hoitajalle. Yksi keskeisin keino hoitoalalla työskentelevien naisten oikeuksien vahvistamiseksi on työehtojen, kuten myös työturvallisuuden sekä palkkojen kohentaminen, jotta ala houkuttelisi työvoimaa laaja-alaisemmin ja olisi siten vähemmän sukupuolittunut.
Naiset työskentelevät myös miehiä useammin opettajina, lastentarhoissa, matkailu- ja virkistysaloilla, jotka ovat kärsineet merkittävästi pandemian aikana. On suuri vaara, että naisten taloudellinen voimistuminen hidastuu ja pandemiasta johtuvat talousvaikeudet iskevät heihin miehiä enemmän.
Moni nainen on myös joutunut väkivallan kohteeksi kodissaan. Hätäpuhelimiin on tullut avunpyyntöjä EU:n alueella 20–60 prosenttia pandemiaa edeltävää aikaa enemmän. Viranomaiset ovat pumpanneet hätäpuhelimiin ja hotellihuoneisiin turvatiloina lisää rahaa, mutta tämä ei riitä.
Ongelman ydin on se, että perheväkivallasta ilmoitetaan poliisille edelleen aivan liian harvoin. Yksi syy, miksi nainen ei tästä rikoksesta ilmoita tai lähde kotoaan yön selkään on se, että turvakoteja ei ole saatavilla tarpeeksi. Yhtäkkinen muutto satojen kilometrien päähän on mahdotonta monelle, joilla on lapsia koulussa tai vanhuksia huollettavana. Aivan liian usein hätäpuhelimeen tullutta avunpyyntöä ei myöskään selvitetä viranomaisten taholta tehokkaasti. Sekä turvakotien rakentaminen että perheväkivaltatapauksien selvittäminen vaatii resurssien lisäämistä.
Jo ennen pandemiaa naisten osa oli monella saralla nurja. Kun jonain päivänä olemme lyöneet viruksen ja elämä normalisoituu, paljastuu totuus siitä, kuinka hurjasti pandemia on naisten asemaa vielä tästä heikentänyt. Nämä seuraukset on selvitettävä perinpohjaisesti ja resursseja varattava lyhyen ja pitkän aikavälin investointeihin naisten aseman ja oikeuksien turvaamiseksi.
Tämän vuoden jälkeen kukat eivät enää yksinkertaisesti riitä.
Eeva Heikkilä
ihmisoikeusasianajaja
Marjo Tapaninen
puheenjohtaja, Oulun Naisunioni
Oulu