Hiljattain moni oululainen saattoi juoda aamukahvit väärään kurkkuun, kun Kaleva julkaisi jutun siitä, että Oulu kuuluu maailman onnellisimpiin kaupunkeihin. Suomi on monena vuotena peräkkäin näissä loistanut, mutta siihenkin on taidettu suhtautua usein epäilevästi.
Eihän meillä lopulta erityisen huonosti menekään. Ihailen esimerkiksi suomalaisten luontaista taipumusta ottaa rennosti: siinä missä Etelä-Koreassa opiskellaan paineen alla iltamyöhään ja Yhdysvalloissa tehdään eniten työtuntimääriä koko maailmassa, suomalaiset lähtevät virka-ajan jälkeen julkiseen saunaan keppanan kera.
Oulussa tämä matka saatetaan vielä kaiken lisäksi taittaa polkupyörällä myös talvella. Suorituskeskeisenä ihmisenä olen varmasti säästynyt monelta burnoutilta omaksumalla tätä kulttuuria.
Lisäksi kuulumme karkeasti maailman rikkaimpaan kymmeneen prosenttiin ja meillä on ainakin toistaiseksi toimiva ja reilu hyvinvointivaltio.
Talous on kuitenkin tällä hetkellä keskeinen murheen kryyni niin Suomessa kuin koko Euroopassa. Juuri julkaistu Draghin raportti EU:n kilpailukyvyn tulevaisuudesta on varoittava katsaus siihen, miksi Eurooppa on jäänyt taloudellisesti jälkeen ja mitä sille tulisi tehdä.
Tiivistäisin raportin sanoman näin: tuottavuuden, kilpailukyvyn ja riittävän turvallisuuden takaaminen vaatii Euroopalta tuplasti sitä investointiastetta, joka oli Marshall-avun investointiaste aikanaan.
Lisäksi Draghi huomauttaa, että nykyisenkaltaisella palveluihin perustuvalla talouskasvulla on tendenssi kasautua harvoihin metropolialueisiin, eli Suomen tapauksessa käytännössä ainoastaan pääkaupunkiseudulle. Tätä Draghi suosittelee tasattavan koheesiopolitiikalla eli esimerkiksi satsaamalla koulutukseen, asumiseen, julkiseen liikenteeseen ja kaupunkisuunnitteluun.
Nyt olisikin oivallinen aika kääntää nokka kohti tulevaa sen sijaan, että perustamme kaiken toivomme siihen, että sopeutukset kääntäisivät talouden uran. Voi nimittäin olla, että jos heikossa taloudellisessa suhdanteessa leikkaa kaiken hyvän mitä yhteiskunnasta löytyy, lopulta jää vain luu käteen ja rahaa on vielä vähemmän kuin alun perin.
Oululla on kuitenkin kaikki edellytykset jatkaa loistoaan onnellisimpana kaupunkina erottautumalla niin tehokkailla sote-palveluilla kuin viihtyisällä kaupunkisuunnittelulla.
Pikakorjausta tähän taloudelliseen tilanteeseen ei ole ja sen osoitti juuri julkaistu valtiovarainministeriön taloudellinen katsaus: velkaantuminen ei ole taittumassa 9 miljardin leikkauksista huolimatta.
Mutta se mikä voi taittua on oululaisten onnellisuus. Meillä ei ole varaa tinkiä siitä myöskään taloudellisesta näkökulmasta.
Onni-Jonatan Matilainen
Oulu
Kauppatieteiden ylioppilas & kunta- ja aluevaaliehdokas (vihr.)
Julkaistu Kalevan Mielipide palstalla 4.10.2024