Näiden myötä työikäisen osaamisen kehittämisen mahdollisuudet tulevat vähenemään yhä enemmän, erityisesti julkisilla aloilla työskentelevillä. Lisäksi ihmisten työssä jaksaminen on vaarassa heikentyä entisestään, mikäli heidän osaamistasonsa ei vastaa työelämän vaatimuksia.
Useat selvitykset ovat jo nyt karua luettavaa. Moni työssäkäyvä kokee, että osaamisen kehittäminen on täysin hänen omalla vastuullaan.
Lisäksi koulutuksiin osallistutaan jo nyt työn ohessa entistä vähemmän. Esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin mukaa vuonna 2023 vain 40 prosenttia työntekijöistä osallistui työnantajan kustantamaan koulutukseen, kun vastaava luku vuonna 2018 oli yli 55 prosenttia.
Suomalaisten osaamisesta huolehtiminen on näyttänyt jäävän heittopussiksi, josta kukaan ei oikein kunnolla tällä hetkellä kanna vastuuta. Hallitus tekee leikkauksia. Samaan aikaan kaupungit ja kunnat ovat haastavassa taloustilanteessa ja leikkaus paineet ovat sielläkin suuret.
Ihmettelenkin, voiko yksi Suomen kilpailukyvyn peruspilareista tosiaankin olla täysin työntekijöiden omalla vastuulla tai riippuvainen siitä, onko yksittäisellä työntekijällä varaa itse kustantaa omasta osaamisen kehittämisestä aiheutuvat kustannukset?
Mikäli tavoitteena on Suomen kilpailukyvyn kasvu, meidän tulee varmistaa työikäisen väestön osaamisen kehittämisen mahdollisuudet. Vain näin mahdollistetaan pohja uusien innovaatioiden syntymiselle.
Oppilaitokset tekevät oman osansa, mutta ilman riittäviä resursseja täydennyskoulutusten toteuttamista varten eivät nekään toimi. Toivon syvästi, että työnantajat, poliittiset päättäjät, kaupungit, kunnat ja rahoittajat yhdistävät voimansa ja etsivät aktiivisesti keinoja tilanteen ratkaisemiseksi.
Muutoin on vaarana, että osaamisen kehittämisestä tulee luksustuote, johon vain harvoilla ja valituilla on oikeus.
Marika Koivuniemi
Oulu
kasvatustieteiden tohtori
Julkaistu Kalevan Mielipide palstalla 9.10.2024