Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Tämä puheenvuoro on ylivoimaisesti vaikein pitämäni puhe, eikä se johdu siitä, että pidän sen ryhmäpuheenvuorona, vaan siitä, että mikään muu päätös ei ole mennyt tällä tavalla ihon alle ja tuntunut näin vaikealta hyväksyä, opettajana, äitinä ja sivistyslautakunnan jäsenenä.
Tulevan vuoden talousarviosta päätetään vasta seuraavassa kokouksessa, mutta tiedossa on, että emme voi päättää veroprosenteista ymmärtämättä niiden seurauksia kaupungin toimintaan.
Esitän tuloveroprosentin 0,2 %-yksikön korotusta niin, että tuloveroprosentiksi muodostuu 8,1 % ja kiinteistöveroprosentit pohjaesityksen mukaisesti. Verojen korottaminen ei ole meille vihreille ensisijainen keino talouden tasapainottamiseen, mutta nyt olemme umpikujassa, josta ei ole muuta ulospääsyä.
Jaamme käsitykseni mukaan yli puoluerajojen yhteisen huolen siitä, etteivät sivistyslautakunnalle asetetut säästöpaineet ja -kohteet ole kohtuullisia. Olemme läpi syksyn yhdessä pyytäneet vaihtoehtoja, mutta viranhaltijat ovat kerta toisensa perään vastanneet, ettei vaihtoehtoja ole. Siksi tämä kokous ja tämä päätös on se vaihtoehto. Leikkauksista ja niiden vaikutuksista on puhuttava jo nyt, veroprosentin yhteydessä.
Vetoan teihin, kanssavaltuutetut, että ymmärrätte mistä olemme päättämässä. Lapsimäärän vähentyessä tulemme tarvitsemaan rakenteellisia muutoksia ja isoja päätöksiä. Tulevan vuoden talousarviota vaivaa kuitenkin ajatusvirhe siitä, että rakenteellisia muutoksia tehtäisiin yhdessä yössä. Koulujen ja osin päiväkotienkin toiminta suunnitellaan lukukausittain, ja siksi useimpia muutoksia on käytännössä mahdotonta toteuttaa ennen elokuuta, mikä ei aikatauluna yksinkertaisesti riitä tämän kokoluokan säästöille. On myös ymmärrettävää, että sivistystoimen asiat ovat hyvin pitkälti lakisääteisiä. Siksi sopeutuksia voidaan etsiä vain hyvin kapealta alueelta, ja niin on päädytty käytännössä esitykseen, jossa leikataan likimain kaikki, mikä irti lähtee ja mikä laillisesti leikattavissa on.
Mitä se sitten tarkoittaa? Seuraava lista saattaa kuulostaa karulta, mutta tässä on oikeastaan vain joitakin poimintoja siitä, mitä luvassa on:
– Vähennetään henkilöstöä, käytännössä esimerkiksi erittäin mittava määrä koulunkäynninohjaajia.
– Nostetaan perusopetuksen ja lukion opetusryhmien kokoa.
– Pienennetään tuntikehys minimiin, eli annetaan opetusta pienin mahdollinen määrä.
– Vähennetään jakotunteja, eli niitä tunteja, joissa opettaja voi opettaa puolikasta ryhmää.
– Jäädytetään varhaiskasvatuksessa toimivan tuen henkilöstön määrä.
-> Näillä kaikilla vähennetään opettajien sekä koulujen ja päiväkotien muun henkilöstön aikaa ja mahdollisuuksia olla läsnä lasten ja nuorten arjessa, kuulla ja kohdata. Kyse on suorista leikkauksista koulutuksen laatuun ja lasten ja nuorten hyvinvointiin.
Samalla mm. lisätään etäopetuksen määrää sekä jätetään maksamatta varhaiskasvatuksen määräaikaisen henkilöstön kesäajan palkat
Valmistelun ahtaudesta ja mahdottomuudesta kertoo lisäksi se, että listalla on sellaisiakin sopeutustoimia eli säästökohteita, joilla tosiasiallisesti ei saada säästöä edes lyhyellä tähtäimellä, vaan säästöt ovat näennäisiä. Kuten:
– Nostetaan oman äidinkielen opetuksen minimiryhmäkoko niin korkealle, että oman äidinkielen opetus lakkaa lähes kokonaan. Siis opetus, joka tasaisi maahanmuuttotaustaisten ja muiden oppilaiden oppimiseroja, joiden tiedetään nykyäänkin olevan OECD-maiden suurimmat. Tämä siitäkin huolimatta, että valtioavustushan kattaa noin 80 % opetuksen kustannuksista.
– Lisäksi aiotaan lakkauttaa kaksikielinen pohjoissaame-suomi-yhdysluokka kesken pilotin, vain kahden vuoden toiminnan jälkeen. Myös saamenkielinen opetus katetaan valtionavustuksella.
Sanomattakin on selvää, että jos katsotaan yhtään isompaa kuvaa tai pidemmällä tähtäimellä, tulevat mainitut säästöt hyvin kalliiksi, paitsi taloudellisesta, myös inhimillisestä näkökulmasta.
On epärehellistä yhtä aikaa sanoa, ettei hyväksy sivistys- ja kulttuuripalveluiden leikkauksia, ja kuitenkin kannattaa veroprosenttien pitämistä pohjaesityksen mukaisina. Toivon, että aidosti ymmärrätte, mitä toisessa vaakakupissa on. Arvoisat valtuutetut, nyt on se hetki päättää, kumpi vaakakuppi painaa enemmän ja mitä tarkoittaa vastuullisuus.
Liisa Väisänen
kaupunginvaltuutettu, sivistyslautakunnan jäsen
Ryhmäpuheenvuoro Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa 11.11.2024