Hailuodon teatterifestivaalit loppuivat. Syy siihen oli valtion tuen loppuminen. Sen aiheutti se, että valtion rahahanojen kuivuttua tapahtumien tukipäätökset tehdään sen mukaan näkeekö valtio tapahtuman elinvoimaiseksi ja rahoitukseltaan reiluksi.
Hailuodon festivaalia valtio tuki 15 000 eurolla. Hailuoto 1 600 eurolla. Tämä ei riittänyt valtiolle, ja tuki leikattiin kokonaan pois. Tapahtumaa ei enää ole.
Alan rahavirtoja tuntemalla voi helposti laskea, että säästämällä tässä 15 000 euroa valtio menetti vähintään saman verran arvonlisä- ja muita veroja. Hailuoto säästi 1 600 euroa. Nettona summa on huomattavasti vähemmän, koska hailuotolaisten ravintola-, matkailu- ja elintarvikeyrittäjien myynti väheni.
Lisäksi sadat festivaalivieraat jäävät tulematta, ja niin ollen ilmainen matkailumarkkinointi saamatta.
Kun nyt valtion rahahanat tapahtumien tukemiseen ovat kiristyneet, on kunnalle erittäin tärkeää, että kunnan päätöksenteossa ymmärretään kulttuuritapahtumien merkitys alueen elinkeinoelämälle sekä imagolle. Ne ovat juuri sitä veto- ja pitovoimaa, josta kaikki puhuvat ja joihin laitettu raha tulee takaisin elinkeinoelämän kautta. Rahan palautumisen logiikka on täsmälleen sama kuin ampumaratojen tukien perusteluissa.
Rahaa on yhä kunnille tarjolla. Se raha menee tästä eteenpäin niille, jotka ymmärtävät tämän: valtio tarjoaa vetoapua elinvoimaisuudelle, jos kunta laittaa pottiin oman osansa. Tämän rahan torppaaminen ideologisilla perusteilla tai äänien kalastelulla on yksiselitteisesti lyhytnäköistä.
Kulttuurin tukemisella ei rahoiteta jotakin myyttistä keskustelupalstoilla elävää ”kulttuurieliittiä”. Kyse on elinkeino- ja aluepolitiikasta ja siitä haluaako Oulu olla tässä saamapuolella vai höylääkö se hölmöyksissään itsensä sellaiseksi, että valtion niukentuneet rahat menevät muualle. Kuten tapahtumavieraat ja heidän rahansakin.
Joose Mikkonen
kuntavaaliehdokas (vihr./sit.), Oulu
Julkaistu Kalevassa 28.3.2025