Esko Korkeakoski (Kaleva 27.7./Lukijalta) ehdotti mielipidekirjoituksessaan suuria investointeja opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen oppilaiden sivistystason nostamiseksi. Olen samaa mieltä siitä, että koulutukseen tulee investoida ja opettajien koulutukseen satsattava, mutta eri mieltä siitä, että se olisi tehokkain tai ensisijainen keino nostaa kansallista sivistystasoa.

Sekä yliopistoihin että opettajien täydennyskoulutukseen on kohdistettu nykyisen hallituksen toimesta leikkauksia, millä voidaan olettaa olevan heikentäviä vaikutuksia koulutuksen saatavuuteen ja laatuun. Opettajien täydennyskoulutuksesta ja sen toteuttamisesta työajalla on pidettävä huolta, mutta suurimmat haasteet eivät liity itse koulutuksiin, vaan siihen, miten niiden antia voi soveltaa nykyisillä resursseilla käytännössä.

Vaikka opettajat saisivat viikottain parin tunnin koulutuksen esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon opettamisen hiomisesta, se ei poista sitä mahdotonta yhtälöä, joka usein käytännön tasolla huomataan. 30 oppilaan yhtäaikainen opettaminen ja jokaisen yksilöllinen huomioiminen eivät kulje käsi kädessä. Neuropsykiatristen haasteiden lisääntyminen, lasten ja nuorten pahoinvointi sekä perheiden tilanteiden vaikeutuminen näkyvät koulussa. Koulutetut opettajat osaavat opettaa, mutta jos opettajat eivät saa keskittyä päätehtäväänsä, on haastavaa puhua oppimista tukevista opetusjärjestelyistä. On hyvin haastavaa suunnitella päivä täyteen loistavia oppitunteja, jos kaikki opetuksen ulkopuolinen työaika kuluu palavereissa ja asiakirjoja täytellessä. On myös hyvin haastavaa jaksaa innostua ja innostaa muita päivästä toiseen, kun huolet oppilaista täyttävät monen opettajan ajatukset myös vapaa-ajalla. 

Tähän tilanteeseen Orpon hallitus on vastannut leikkaamalla kaikista heikoimmassa asemassa olevilta perheiltä ja sysäämällä yhä useamman perheen lapsiperheköyhyyteen. Samalla kuntien talous heikkenee valtionosuuksien pienentyessä, mikä vaikeuttaa koulujen riittävää rahoitusta entisestään.Tarvitsemme koulutukseen merkittäviä investointeja ja jokaiselle lapselle mahdollisuuden yltää parhaimpaansa. Koulutuspolitiikkaan tarvitaan kunnianhimoa asettaa rajat ryhmäkokojen hallitsemiseksi ja koulutettujen aikuisten määrän nostamiseksi. Hyvinvointialueiden tulee varmistaa riittävä koulukuraattorien ja -psykologien määrä, jotta apua saa heti tarvittaessa. Perheiden asemaa tulee parantaa, jottei yhdenkään lapsen tarvitse elää köyhyydessä. Yksi peruskoulun tärkeimmistä tehtävistä on tasata oppilaiden mahdollisuuksia opiskella korkeakoulututkinto, riippumatta heidän sosioekonomisesta taustastaan – niin kuin se on tehnyt minullekin.

Mariam Kandelberg

luokanopettaja, erityisopettaja

kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Julkaistu Kalevassa 18.8.2025