VIHREÄN VALTUUSTORYHMÄN RYHMÄPUHEENVUORO
Veikko Ervasti 10.12.12.
Alkuun kevennyksenä yhteenvetoa jo käytetyistä puheenvuoroista: talous-talous … ja talous-Ideologia ja jopa lehmän vetimet sekä kirsikkapuisto. Ainoa joka ryhmäpuheenvuoroissa edes viittasi ympäristöön oli Mikko Raudaskoski puhuessaan Viinivaarasta. Kaikilta tähänastisten puheenvuorojen käyttäjiltä on autuaasti unohtunut tosiasia, että ihmisen talouskin on täysin ympäristöstä riippuvaista.
Sitten varsinaiseen ryhmäpuheenvuoroon, jossa aloitan ”pakollisella” talousosiolla. Käsiteltävänä oleva Oulun kaupungin talousarvio 2013 ja –suunnitelma 2014-2015 on valmisteltu poikkeuksellisessa taloudellisessa tilanteessa. Päätettäessä uudesta Oulusta elinvoimaisuuden vahvistaminen pitemmällä tähtäimellä oli keskeinen syy kuntien päättäessä yhdistymisestä. Globaali, euroalueen ja Suomen oma talouskehitys ovat vaikuttaneet Oulun rautakouralla. Nyt ollaankin Äkillisen rakennemuutoksen aluetta. Suomi ja Oulu keinuvat pikkiriikkisinä lastuina globaalin talouden laineilla, jotka voivat äkisti muuttua tsunamiaalloiksi. Valitettavasti olemme mukana ns. kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Sitä en tiedä, kuka/ketkä on ilmoittanut/ilmoittaneet meidät mukaan tähän kilpailuun. Olisikohan vastaus nämä salaperäiset markkinavoimat?
Joka tapauksessa globaalit muutokset, Suomen julkisen talouden alijäämä sekä huoltosuhteen muuttuminen pakottavat toimintatapojen muuttamiseen. Siksi uuden Oulun kaupunkistrategiaan on saatava myös skenaario, jossa lähdetään siitä, että talous voi mennä vielä vaan huonompaan suuntaan. Kuitenkin uudella Oululla on varmaan paremmat mahdollisuudet selvitä näinä epävarmoina aikoina kuin erillisillä kunnilla. Tästähän sitä lähdettiin synnytettäessä uutta Oulua. Vanhan kiinalaisen viisauden mukaan muutos on aina sekä uhka että mahdollisuus.
Uhkia on helppo löytää. Siksi en voi olla ihmettelemättä muutamien merkittävien kunnallispoliitikkojen esiintymistä julkisuudessa. On tietysti tosiasia, että niin Oulussa kuin yhdistyvissä kunnissa etsittiin ja päätettiin investoida railakkaasti uuden Oulun piikkiin. Nyt sitten edessä on kolmen vuoden investointisuma ja lainanoton lisääminen. Päätökset on tehty valtuustoissa lähes yksimielisesti, ja käsittääkseni kaikki puolueet ovat olleet yksimielisesti mukana näissä hankkeissa – samoin kuin julkisuudessa paistatelleet poliitikot ovat olleet Oulun investointeja hyväksymässä. Jälkiviisaus on kuulemma viisauksien ylin aste.
Ryhmissä on vakavasti keskusteltava siitä, että pysytäänkö yhdistymissopimuksessa vai ei. Käsittääkseni se on erittäin velvoittava. Joten näillä eväillä on mentävä. Rakenteisiin ja palveluihin on myöhemmin pakko puuttua, mutta todennäköisesti tämä jää seuraavan valtuuston taakaksi. Paitsi että yhdistymislaki turvaa henkilöstön työpaikat useiksi vuosiksi, niin myös uuden Oulun asukkaille on annettu ”ruusuinen” kuva erilaisten lähipalveluiden säilymisestä. Tätä kuvaa on vaikea lähteä rikkomaan. Tilannetta helpottaa kuitenkin lähes 4 000 työntekijän eläköityminen lähivuosina. Kaiken kaikkiaan uuden Oulun tulevaisuudelle on elintärkeää motivoitunut henkilöstö – ja viisaat päättäjät.
Henkilöstöä on kuultava tarkalla korvalla; työssä jaksamisessa ja työhyvinvoinnista on huolehdittava. Henkilöstö on voimavara.
Työttömyys, erityisesti nuorisotyöttömyys, on edelleen vakava uhka. Ikärakenteeltaan Euroopan nuorin alue ei ole pystynyt edes tyydyttävällä tavalla huolehtimaan nuorten työllistämisestä. Paljon on yritetty ja tehty, mutta todella paljon on tekemistä. Tässä yhteydessä on syytä heittää haaste oululaisille yrittäjille siitä, että he aloittaisivat kunnon kampanjan nuorten työllistämiseksi. Nuoret tarvitsevat riittävästi koulutuspaikkoja; nyt vain näyttää siltä, että sokeasti ollaan vähentämässä koulutuspaikkoja lisäämisen asemasta.
Uhkat voidaan nähdä myös mahdollisuuksina, kunhan vain oikein toimitaan. Talouden turbulenssi pakottaa hakemaan tulevaisuudessa uusia toimintatapoja; ehkä lähitulevaisuudessa siintää sekin, että pääsemme eroon tilaa ja tuota –systeemistä.
Oulun kaupungin keskeisissä virkamiehissä on hyvin edustettuina kovan infrastruktuurin edustajia, mm. diplomi-insinöörejä – kaikki kunnia heille: meitä kaikkia erilaisia ihmisiä ja ammattien edustajia tarvitaan.
Maailmankuulu luovan kaupungin ja kaupunkikulttuurin asiantuntija Charles Landry esitti raportissaan useita asioita Oululle tulevaisuuden kaupungin tekemisessä. Hän kiinnitti huomiota kovan infrastruktuurin tietynlaiseen ylivaltaan Oulussa. Hänen mielestään yleinen houkuttelevuus ja urbaani elinvoima ovat keskeisiä tekijöitä ihmisten valitessa työ- ja asuinkaupunkiaan. Landryn mukaan pitää vaihtaa asioiden tärkeysjärjestystä, ymmärtää pehmeän infrastruktuurin merkitys vetovoimaisen kaupungin tekemisessä ja osoittaa tarvittavat resurssit. Suurin ongelma on tahtotilan ja käytännön toteutuksen välinen kuilu. Kaupunkikulttuurin kehittäminen pitäisi päästä kunnon vauhtiin. Ilman kunnon resursseja se ei oikein onnistu.
Oulun valtuustossa on paljon uusia valtuutettuja. Toivon, että ymmärrätte ympäristön kokonaisvaltaisen merkityksen kaikille meille. Älkää tuottako minulle pettymystä tässä suhteessa, niin kuin aiemmat valtuustot. Minun silmissäni teillä on näytön paikka, koska ympäristöasioissa tarvitaan tekoja. Ei riitä vakuuttelu: ”Ympäristö on meille kaikille tärkeä”.
Sanginjoen kansallispuistohanke tai kansallispuiston tasoinen suojelualue edustaa tavallaan pehmeää infrastruktuuria. Tästä tulevat sukupolvet varmasti kiittävät teitä nykyisiä oululaisia päättäjiä – luonnosta nyt puhumattakaan. Nythän Sanginjoen kansallispuistohanke ei edennyt ympäristöministeriön taholla muuten kuin joidenkin kehittämisehdotusten osalta. Uuden Oulun yleiskaavan yhteydessä tehdään Helsingin kaupungin mallin mukainen monimuotoisuusohjelma. Vetoan paikalla oleviin tulevan yhdyskuntalautakunnan jäseniin, jotta he huolehtisivat siitä, että Sanginjoella ei missään tapauksessa suoriteta mitään hakkuita, Lautakunta voisi odottaa valmistuvaa uuden Oulun monimuotoisuusohjelmaa ja laatia strategian, miten Sanginjoen suojelun suhteen edetään. Yksi tie on neuvotella valtion kanssa maiden vaihdosta akselilla Hiukkavaara – Sanginjoki.
Oulun Vedellä on edelleen hillitön toive saada Viinivaarasta pohjavettä vessanpönttöjen huuhteluun. Uskon muuten, että Vaasan hallinto-oikeus tyrmää Oulun Veden Viinivaara –hankkeen. Kyseessä on täysin epäekologinen ja kallis hanke. En ala enempää perustelemaan, koska uskon perusteluja tulevan useammankin valtuutetun taholta. Joka tapauksessa vihreät ovat alusta alkaen vastustaneet tätä hanketta –ensimmäisinä. Siksi esitänkin, että sivuilta 90 ja 91 poistetaan tarpeettomina Viinivaaraan liittyvät kappaleet.
Yhtä käsittämätöntä on parhaillaan menossa oleva Hietasaaren huvipuistosuunnitelma, jossa yritetään tuoda meluisaan ympäristöön kuuluva toiminta oululaisten viherkeitaaseen. Muutenkin tukkoinen liikenne lisääntyy ja huvipuistolle pitäisi uhrata suuret pysäköintialat. Onneksi sekä vihreät että kokoomus ovat esittäneet, että huvipuistolle haetaan muualta uusi paikka; ympäristöstä jossa on luontaisesti melua.
Hypätään lyhyesti takaisin kovan infrastruktuurin puolelle. Punaisenladonkankaan jätekeskus alkaa olla unholaan kuopattu – hyvä niin. Sen sijaan kallioparkki, peitenimeltään Kivisydän, etenee jytisten. Muistutan vain siitä, että lähes koko vihreiden valtuustoryhmä vastusti tätä kallista pysäköintiratkaisua. Sen sijaan emme vastustaneet keskustan kehittämistä. Nyt tiedämme, että tähän onkaloon joudutaan pumppaamaan uutta pääomaa eli käytännössä veroeuroja lähes 10 vuotta; lainat on maksettu noin 30 vuoden kuluttua. Tervetuloa ympäristökunnat maksamaan tätä henkilöautoilun ikiomaa oululaista monumenttia. Oulussahan tunnetusti henkilöautoilu on liikenteellinen ykkösasia. Joukkoliikenne on toissijainen. No ne vastaavat, jotka päättivät.
Sitten toinen kallis ratkaisu: jätteenpolttolaitos, peitenimeltään ekovoimala. Kivisydän ja ekovoimala –nimitykset ovat ”hienoja” esimerkkejä oululaisesta innovaatiokyvystä. Jätteenpolttolaitokseen valittiin vanhanaikainen massapolttosysteemi. Nykyaikaisempi vaihtoehto olisi ollut Lahden valitsema kaasutuslaitos. Tulevina vuosina on mielenkiintoista nähdä joudutaanko turvautumaan tuontiin Ruotsista, Norjasta ja ehkäpä Koillis-Venäjältä. Ne vastaavat, jotka päättivät.
Toivottavasti yhä useampi ymmärtää, että menneeseen ei ole paluuta, uusiin haasteisiin on vastattava ja moni asia on mietittävä uudelleen. Elämäntapaa on muutettava vastaamaan ylikuormitetun maapallon ja pelottavan nopeasti etenevän ilmastonmuutoksen haasteisiin. On merkillistä, että kansainvälisellä tasolla ei ymmärretä yksinkertaisia faktoja: meillä on vain tämä rajallinen planeetta, jossa ei voi olla rajatonta kasvua. Viime vuoden uusiutuvat luonnonvarat tuli käytettyä 9.9. mennessä. Tänä vuonna 22.8. mennessä. Loppuvuoden elämme pääomaa pienentäen – niinpä ensi vuonna uusiutuvia luonnonvaroja on vähemmän käytössä kuin tänä vuonna. Osataanko uudessa Oulussa varautua siihen, että elintaso voi laskea, mutta elämisen laatu voi kuitenkin lisääntyä.
Meidän pitää uskaltaa kohdata myös meille vieras ja uusi. Se tarkoittaa suvaitsevaisuutta niin toisiamme kuin tänne tulevia kohtaan. Esitin budjettiriihessä Villa Victorille 8 000 euroa suomenkielen kurssien järjestämiseen maahanmuuttajille. Kursseille on kysyntää enemmän kuin niitä pystytään toteuttamaan. Sain lupauksen, että asia hoidetaan konsernihallinnon määrärahoista. Seuraan tilannetta.
En puutu yhdessä sovittuihin ”timanttiasioihin”, koska ne ovat tulleet esille monta kertaa. Olemme niiden takana. Vihreä valtuustoryhmä kiittää valmistelijoita todella hankalassa tilanteessa laaditusta budjetista taloussuunnitelmasta. Ryhmän jäsenet esittävät joitakin pieniä muutoksia talousarvioon. Samoin uusimme osan kaupunginhallituksen käsittelyssä hävinneistä esityksistä. Pelin henki on se, että ainakin osa tuottaa kaupungille enemmän tuloja kuin aiheuttaa menoja.
Lopuksi kiitän myös muita ryhmiä konsensushenkisestä yhteistyöstä – tähän asti. Jotta konsensushenki jatkuisi vetoan ryhmien paikkajakoneuvottelijoihin ja myös ryhmiin, että tämän viikon torstain paikkajakoneuvotteluissa päästään kaikkien kannalta oikeudenmukaiseen ja tyydyttävään ratkaisuun.
Veikko Ervasti