Olipa mukava nähdä ystävää. Hän on tullut Suomeen jo 28 vuotta sitten. Keskustelimme pitkään pakolaisuudesta. Miksi ihmisen pitää lähteä pois kotimaastaan kauas toiseen maahan. Ei ole helppoa jättää kotimaataan, kotiaan, ystäviään ja sukuaan.
Aloin miettimään jos minun pitäisi lähteä kohti tuntematonta. Ilman tietoa mitä elämä tuo tullessaan. Lähteä vain jonnekin tietämättä määränpäätä. Jos minun pitäisi jättää lapseni, äitini ja siskoni. Monet ihmiset Irakissa, Syyriassa ja monessa muussa maassa joutuvat tekemään sen valinnan, jotta selviytyisivät hengissä.
Meidän täällä on niin kovin helppoa sanoa, että pitäisi jäädä puolustamaan kotimaata. Pitäisi puolustaa sukuaan ja ystäviä. Kenen riveissä ihmisten pitäisi puolustaa ja mitä? Pitäisikö liittyä ISISIIN? tai johonkin muuhun terrorijärjestöön? Sekö olisi hyvä valinta? Pitäisikö liittyä porukkaan, joka sieppaa nuoria naisia orjakseen? Olisko hienoa olla väessä, joka tekee iskuja pommein toreille ja baareihin? Ei minun mielestäni.
Ei sellaiseen inhimillinen ihminen liity, joka arvostaa elämää ja toista ihmistä. Olkoonkin että se toinen ihminen on muuta uskontoa. Olen tavannut pakolaistyössä aiemmin monia erilaisia ihmisiä. Olen tavannut lääkärin, joka pakeni Irakista sen takia kun hänet pakotettiin hoitamaan vain ISISIN sotilaita. Hän halusi hoitaa ja auttaa ihan kaikkia kansalaisia. Sitä hänelle ei suotu. Vaihtoehtona oli kuolema. Hän valitsi pakenemisen pois maasta.
Olen tavannut opettajan, joka halusi opettaa nuoria tasa-arvoon ja erilaisuuden hyväksymiseen. Hänetkin halusi ISIS hiljentää. Olen tavannut nuoren pojan, joka löysi lohtua kristinuskosta. Se ei sopinut, vaan hänelle langetettiin kuolemantuomio vääräuskoisuudesta. Hän pääsi pakenemaan.
Muistan sen yhden nuoren pojan, joka tuli Oulun rautatieasemalle ja hän pelkäsi minua kun luuli minua poliisiksi. Hän otti askeleita taaksepäin. Ojensin käteni ja kohta hän siihen tarttui. Sanoin englanniksi, että minua ei tarvitse pelätä. Hetken kuluttua hän sanoi. Nyt minä luotan sinuun. Elkää ystävät hyvät heti tuomitko pakolaisia. Hyvin monet heistä todella pakenevat elämään.
Niiden monien keskustelujen nojalla mitä olen itse käynyt näiden ihmisten kanssa olen päätynyt siihen, että usein on niin, että perhe päättää sen nuoren miehen lähettämisestä pois ihan sen takia, että joku selviäisi hengissä. Se on niin raadollista. Pakeneminen salakuljettajien avulla on perheelle niin kallista, että kaikki eivät voi paeta. Se nuori pelastetaan ja laitetaan matkalle. Se on kovin lohdutonta. Useinkin he haluavat luottaa siihen, että ehkä joskus perhe olisi taas yhdessä. Jossakin, tuntemattomassa paremmassa paikassa.
On niin kovin helppoa sanoa täältä turvallisesta Suomesta, että miten käy lapsille ja naisille sekä miksi nuoret miehet eivät jää heitä puolustamaan?
Voidaan esittää kysymys, että kuinka ne nuoret miehet pystyisivät terrorijärjestössä sukuaan puolustamaan? Vastaus on. Ei mitenkään. Ja jos et liity järjestöön kohtaat kuoleman. Parempi vaihtoehto on paeta ja luoda uskoa siihen, että joskus koittaa taas päivä, että koko perhe on turvassa ja yhdessä.
Kari Viholainen
vihr
Oulu