Julkaistu Kalevassa 22.6.2016
Oulun kaupunginvaltuuston päätettyä kouluverkkoratkaisusta 13.6. 2016, on keskustelu jatkunut varsinkin poliittisten päättäjien keskuudessa edelleenkin vilkkaana. Reuna-alueiden lukioiden säilyttämistä kannattaneita valtuutettuja on äänestyksessä vastapuolelle asettuneiden toimesta läksytetty muun muassa maalaamalla synkkä kuva Oulun heikosta taloudesta ja lukioiden kurssitarjonnan vähenemisestä.
Osapuolten ymmärrys samoista asioista on ollut häkellyttävän erilainen. Eräs sellainen asia on kaupunginjohtajan asettaman työryhmän malliin sisältynyt väittämä siitä, että koulutuksen ja opetuksen sisältöihin ei sen täytäntöönpanon jälkeen olisi kohdistunut leikkauksia. Sisältöä, tuossa työryhmän esityksessä ja sen kannattajissa on kautta linjan tulkittu niin, että se tarkoittaa pelkästään joko oppiaineiden tai kurssitarjonnan määrää. Sisällön käsite noin ajateltuna ja määriteltynä on kuitenkin yksiulotteinen, eikä anna valaistusta siihen, mitä asian kontekstissa ja itse opetustyössä sisältöjen leikkaaminen pitää sisällään.
Sisällön leikkaaminen tarkoittaa ennen kaikkea oppiaineen sisällä olevia
opetettavia asiasisältöjä ja tuntimääriä, jotka on määritelty
opetussuunnitelmissa. Kun oppilaiden määrä ja luokkakoko kasvaa, ( huom!
muun muassa kampuslukiot), oppiaineen sisällön leikkaamista
joutuu työssään väistämättä harjoittamaan myös itse opettaja. Hän,
joka missionäärisesti kantaa huolta jokaisen yksilön eli oppilaansa
tarpeista ja ymmärryksestä opetettavaan asiaan. Opettajan yhtenä
päätehtävänähän on tarkistaa ja arvioida se, miten oppilaat ovat ennalta
sovittujen tuntien puitteissa oppiaineen sisällön omaksuneet. Tätä
opettajan tehtävää ei kai kukaan asettanekaan kyseenalaiseksi. Kuitenkin
opettaja suuria oppilasmääriä opettaessaan on pakotettu ”suoristamaan
mutkat matkalla” ja keskittymään oppiaineen sisällöistä vain joihinkin
osioihin. Myös opetettavan asian syventäminen ja elävöittäminen
vaihtoehtoisilla metodeilla ja keinoilla karsiutuu tällöin.
Sisältöjen leikkaaminen Oulun kouluverkkotyöryhmän esittämän mallin
tuloksena olisi täten tarkoittanut sen kuuluisan ”selkänahan
repimistä” opettajilta ja tätä kautta koko opetustyön laadun ja sisällön
heikkenemistä monessa eri opetuspisteessä. Yhtälailla opettajan työn
kuormittavuus lisääntyy, jos etäopetuksen määrää lisätään ylen
määrin,vaikka se joillekin oppilasaineksille suunnattuna ja joissakin
oppiaineissa aivan käypä ja varteenotettava metodi onkin. Kuitenkin, vaikka
opettajalle resurssoitaisiinkin etäopetus työvelvollisuuteen
kuuluvaksi, kuormittaa siinä oppilaille annettava kirjallinen ohjaus
ja palaute opettajaa moninkertaisesti ns. normaaliin luokkaopetukseen
verrattuna ja/tai siihen lisättynä. Opetusta ei
myöskään kehitetä pelkästään lisätyllä kurssitarjonnalla. Ne kun omalta
osaltaan myöskin pienentävät muiden aineiden tuntimääriä ja lisäävät
opetuskustannuksia.
Oulun kaupunginvaltuuston päätös kouluverkkoratkaisussa oli oikea ja
hyvä, koska nyt ei leikata opetuksen sisällöistä eikä osoiteta ylemmyyttä
reuna-alueita tai opetushenkilöitä kohtaan. Näinollen kaikki ne
valtuutetut, jotka äänestivät Kiimingin ja Oulusalon lukioiden
säilyttämisen puolesta ja kampuslukioita vastaan, ansaitsevat
mielestäni erityisesti pedagogiikan ja opetuksen parissa
työskentelevien kiitoksen. Ko. valtuutetut ovat ymmärtäneet
kokonaisvaltaisesti sen, mitä investoiminen lapsiin, nuoriin, koulutukseen
ja tulevaisuuteen Oulun seudulla aidosti ja oikeasti tarkoittaa.
Marjo Kemppainen
Kasvatustieteiden ja draaman opettaja
Lähidemokratiatoimikunnan jäsen ja hyve-lautakunnan varajäsen (vihr.), Oulu