Julkaistu Kalevassa 18.2.2017
Jari Laru ja Minna Lehtovaara kirjoittivat 14.2. mielenkiintoisella tavalla asukasvaikuttamisen vaikeuksista ja onnistumisista. Larun ”megafonidemokratiaksi” nimittämän kansalaistoiminnan voittoina tuotiin kirjoituksissa esiin Talvikankaan koulun rakentaminen ja Punaisenladonkankaan jätteenkäsittelyalueen torppaaminen.
Kumpikin päätös kestää hyvin jälkiarvioinnin. Uutta jätteenkäsittelyaluetta ei Oulun jätehuollon mukaan tulla tarvitsemaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Talvikankaan koulu tuo suurelle oppilasjoukolle yläkoulun kävelymatkan päähän ja monitoimitalona nivoo Kuusamontien varrelle ripotellut erilliset nukkumalähiöt yhtenäiseksi kotiseuduksi.
Aiemmista kansalaisten voitoista tulee mieleen taistelu Kajaanintien ramppien säilyttämisestä Pohjantiehen. Liikenne tuskin toimisi tänä päivänä, jos rampit olisi poistettu. Rantakadun–Aleksanterinkadun kortteleissa saavutettua torjuntavoittoakin voitaneen yleisesti pitää parempana kuin lähtökohtana ollutta koko alueen purkavaa asemakaavaa.
Kansalaisten häviämistä taisteluista suurin on varmaankin Tuiran puutarhakaupunginosan purkupäätös 1960-luvulla. Silloinen kaupungingeodeetti Teuvo Vuolteenaho kirjoitti 1980-luvulla Kunnallistekniikka-lehdessä Tuiran kokemuksista, että poistavaan saneeraukseen ei varmasti vastaisuudessa kovin herkästi lähdetä.
Kaavoitushankkeissa vuorovaikutus Oulussa yleensä osataan. Tukena on ollut vuorovaikutukseen velvoittava lainsäädäntö sekä kaupungin hyvä maanomistus. Asuntoalueiden tiivistyskaavoissakin, kuten Kaukovainiolla, on onnistuttu. Kohteet, joissa osallisten joukko ei ole kartalla rajattavissa, ovat aina hankalampia. Kumppanuuskaavoissa mukana oleva yritystaho lisää kokemukseni mukaan selvästi konfliktin riskiä. Kumpikin vaikeuttava tekijä on mukana valituksiin ajautuneessa Hietasaaren huvipuistokaavassa.
Maankäyttöriidat nousevat helposti otsikoihin, mutta monet muut päätökset ovat kaupunkilaisten arjen ja tulevaisuuden kannalta paljon vaikuttavampia. Päätös päivähoito-oikeuden rajaamisesta koskettaa rajusti heikoimmassa asemassa olevia kuntalaisiamme. Kaupunkien imagokilpailussa Oulu siirtyi tällä päätöksellä kertaheitolla eturivin kaupunkien joukosta maakuntatasolle. Tämän kokoluokan päätöksiä ei pitäisikään tehdä ilman mittavaa lausuntokierrosta, kansalaiskeskustelua ja vaikutusten arviointia.
Maankäytön suunnittelussa pakollinen osallistumis- ja arviointisuunnitelma on osoittautunut välineeksi, jolla monta konfliktia on vältetty. Osallistumisen järjestäminen ja vaikutusten arviointi olisikin syytä kirjata johtosääntöihin velvoittavaksi rutiiniksi koskemaan kaikkea Oulun päätöksenteon valmistelua.
Valmistelujoukon laajentaminen ilmaisella työvoimalla palvelee ennen kaikkea päätösten tason parantamista. Konfliktien välttäminen tulee sivutuotteena.
Timo Takala, arkkitehti, kaupunkisuunnittelija, kuntavaaliehdokas (vihr.)