Julkaistu Kalevassa 7.6.2017
Kuntatalous on valtion- ja maailmantalouden pohja. Vakaa talous lienee miltei kaikkien eri taloudellisten intressiryhmien yhteinen tavoite ja talouskasvun nyt hiivuttua, talouden elinehto. Vakaata, kestävää taloutta kohden kunta voi joko valita aktiivisen roolin tai sivustakatsojan, taantuvan tien.
Hankinnat ovat talouden ydintä. Julkiset hankkinnat ovat 35 mrd euroa vuodessa eli n. 20 % BKT:ta. Hankinnoista noin 75 % tehdään kunnissa. Markkinavaikuttajana kunta on tärkeä silloin, kun markkinoille pyritään saamaan energia- ja materiaalitehokkaita tuotteita. Oulun kaupungilla on mahdollista ja järkevää tehdä pitkällä aikajänteellä taloudellisestikin kannattavia invsetointeja; mm. investoinnit dieselillä toimiviin busseihin ja ydinvoimaan eivät sitä ole. Aurinkoenergiaa keräävät lasiseinät ovat. Nyt investointikulttuuri perustuu lyhyen ajan säästöihin, pitkäkestoisiin ja itsensä takaisin maksaviin investointeihin ei haluta mennä. Tulen olemaan moottorina siinä että kaupungin hankinta – ja kilpailuttamiskriteerit muutetaan resurssipohjaisen talouden ratkaisuiksi.
Motiva neuvoo kuntia viisaiden hankintakriteerien ja -ohjeiden tekemisessä. Viisas valtuusto pistää kaupungin viranhaltijat ja poliittiset päättäjät Motivan hankintapalvelun ja Hyvien hankintojen ABC:n kurssille. Taloudellisesti järkevien, energiatehokkaiden ja sosiaalisesti kestävien julkisten hankintojen ja hankkeiden kautta teemme Kestävän huomisen lapsillemme.
Vakaa talous ei ole rikkaiden intresseissä; talouden syöksykierteissä raha juoksee aina rahan luo ja rikkaat rikastuvat silloin eniten, köyhät köyhtyvät. Sen on näyttänyt myös viimeisten vuosien tulojen jakautuminen Suomessa. Hankintamme ovat lyhytnäköisiä osaksi siksi koska niitä ohjaa se että rikastuminen on nykyään hyve. Vaikka se on se vähentää talouskasvua ja lisää eriarvoisuutta eli yhteiskunnallisia ongelmia.
Hankintalaki uudistui viime vuonna, sitä muutettiin vastaamaan EU:n lainsäädäntöä. Globalisaation takia EU:n lainsäädäntö ei salli paikallisten yritysten suosimista vähänkään suuremmissa tarjouskilpailuissa. Niinpä kunnat joutuvat keksimään porsaanreikiä hankintalain kiertämiseen. Oulun kaupunginhallitus käsittelee parhaillaan valmistelusta tullutta Oulun hankintaohjelmaa. Esitys on täysin raakile ja hyvä esimerkki huonosta virkamiestyöstä; strategia ei mm. konkretisoi ympäristö- ja energiatavoitteita valtioneuvoston julkisille hankinnoille asettamien tavoitteiden mukaisesti ja asettaa riman kestävän kehityksen näkökulmassa paljon valtioneuvoston asettamaa ohjeistusta matalammalle. Siinä ei myöskään viitata valtioneuvoston periaatepäätökseen elintarvike- ja ruokahankintojen arviointiperusteista (2016). Oulun uusi hankintaohjelma ei aseta strategista tavoitetta nostaa luomun osuus 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä VN:n cleantech periaatepäätöksen mukaisesti. Esitys ei aseta hankinnoille sellaisia strategisia tavoitteita, eivätkä velvoita tekemään käytännön hankitaohjeita (kuten Motivan ohjeet), jotka mahdollistaisivat kestävän kehityksen mukaisten ratkaisujen edistämisen. Vihreät esittivätkin hankintaohjelman palauttamista valmisteluun.
Toivottavasti järki voittaa ahneuden ja ohjelma saadaan uudelleen sorviin. Maakuntahallinto todennäköisesti ottaa käyttöön Oulun hankintaohjelman, joten asia on merkittävä.
Mika Seppänen
Oulun vihreät