Julkaistu Kalevassa 20.9.2017
”Oulun historialle on leimallista rohkea tekeminen. Uusille urille pitää olla uskallusta. Viime vuosina on ollut näköalattomuutta ja rohkeuden puutetta”, totesi viestintäjohtaja Sirkka Keränen 17.9. Kalevassa.
Valtuuston tärkein tehtävä on uuden kaupunkistrategian laadinta. Saa nähdä, tehdäänkö perinteinen, johon jokainen puolue saa omat puumerkkinsä, jonka jälkeen strategia jää hyllylle pölyttymään. Olisiko nyt aika rohkealle strategialle, joka tunnistaa ajan merkit ja kurkottaa pitkäjänteisesti tulevaisuuteen .
Mallia voisi ottaa Espoon ja Luulajan kaupunkistrategioista, joissa tähdätään pitkälle ja joissa on innovoivia avauksia. Merkille pantavaa on kuntalaisten sitouttaminen kuuntelemalla heitä. Espoo päätti kokeilla ilmaista varhaiskasvatusta. Espoo panostaa koulutukseen: se käynnistää mittavan investointiohjelman päästäkseen kokonaan eroon koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmista. Espoosta aiotaan tehdä hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä; joukkoliikennettä käyttävien määrää kasvatetaan.
On Oulukin joskus ollut rohkea. Yli kolmekymmentä vuotta sitten Oulu julistautui teknologiakaupungiksi. Idealle lähinnä naurettiin Etelä-Suomessa. Hymyt hyytyivät muutaman vuoden sisällä. Oulua alettiin kutsua ”Pohjolan piilaaksoksi”. Oulusta tuli valtakunnallinen osaamiskeskus, jonka pääaloja ovat telekommunikaatio, elektroniikka, ohjelmistoteollisuus, lääketieteen tekniikka ja biotekniikka. Oulu onnistui kohtuullisen hyvin väistämään teollisen rakennemuutoksen korkean teknologian ansiosta.
Osaamisalueet voivat hiipua. Pitäisi löytyä uusi kokonaisvaltainen suunta.
Vastaus löytyy globaaleista megatrendeistä. Maapallon väestön kasvu jatkuu yhä vaikkakin hidastuen. Yhteisen kakun jakajia on joka tapauksessa enemmän. Jo nykyinenkin väestömäärä kuluttaa ikään kuin meillä olisi pari maapalloa hyödynnettävänä. Luonnon monimuotoisuus vähenee, joten väestön on entistä vaikeampaa tyydyttää perustarpeensa.
Väestöjätit Kiina ja Intia keskiluokkaistuvat nopeasti, jolloin kamppailu hupenevista luonnonvaroista kiihtyy. Uhkaavin megatrendi on ilmaston lämpeneminen, joka etenee pessimistisimpiä ennusteita nopeammin. Maapallon keskilämpötila voi nousta vuoteen 2100 mennessä 5,2 astetta. On vaikea kuvitella maapallon eri alueiden olosuhteita näin nopean nousun jälkeen. Ilmastokokouksista huolimatta näyttää siltä, että maailman johtajilta uupuu niin viisautta kuin rohkeutta.
Makean veden varantoja käytetään liikaa, ja monilla alueilla makea puhdas vesi on kriittisin luonnonvara. Laajojen alueiden saastuneet vedet olisi puhdistettava, koska ne vaarantavat miljoonien ihmisten terveyden. Kohtalokasta on myös luonnon ja lajien monimuotoisuuden hupeneminen. Ravintoketjujen järkkyminen on jo nyt johtanut suoranaisiin katastrofeihin. Ruuantuotanto on kallistunut , ja energiaongelmat olisi ratkaistava.
Onko edessämme uudenlainen talous, joka merkitsee niukkuuden ja hidastumisen ekonomiaa, luopumista aineelliseen kasvuun pohjautuvasta elämänmuodosta? Finanssikriisit osoittavat, että järjestelmä ei pysty ohjaamaan itseään terveesti.
Oulu voisi varautua megatrendeihin ja julistautua Suomen ekologiseksi pääkaupungiksi. Pitäisi toimia kestävän kehityksen ja ilmastostrategian mukaan. Oululla on hyviä virityksiä ekologiseksi kaupungiksi. Rakennusvalvonta on edistyksellinen: energiapihi rakentaminen tuo ekologista rakentamista. Polkupyöräverkosto on Suomen parhaita. Puisto ja viheralueverkosto ovat kohtuullisen hyvät. Ympäristöteknologian puolelta löytyy mainioita esimerkkejä. Korkeatasoinen yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkimus ja –opetus ovat hyvä pohja ekologian ja ympäristöteknologian käytännön sovellutuksille.
Ekologisia syntejä löytyy: joukkoliikenteessä on parantamisen varaa, kallioparkin hehkutus osoittaa ”vankkumatonta” uskoa yksityisautoliikenteeseen, samoin kauppakeskuksien sirottelu eri puolille kaupunkia. Fossiilisesta polttoaineesta, turpeesta, pitäisi päästä eroon. Sanginjoen suojeluyritykset osoittavat päättäjien nihkeyttä.
Päätökset ovat ristiriidassa megatrendien kanssa. Useiden tutkimusten mukaan kansalaiset arvostavat viihtyisää, puhdasta asuinympäristöä hyvine joukkoliikenneratkaisuineen – eikä suinkaan keinotekoisia viihderakennelmia.
Kaupungin ilmapiiriä moititaan eltaantuneeksi ja pysähtyneeksi. Moittijat eivät ole kuitenkaan esittäneet tulevaisuuden ratkaisukeinoja. Oulu ei selviä tulevaisuudesta nykyisillä toimintatavoilla. Tarvitaan tuottavia ,vientiin tähtääviä työpaikkoja. Niitä löytyy ympäristöalalta, jos toimeen ryhdytään. Olisi elintärkeää, että päättäjät ja keskeiset virkamiehet puhaltaisivat yhteiseen hiileen kuten teknologiakaupungiksi julistautumisessa.
Jos otetaan huomioon ajan trendit sekä ihmisten toiveet, niin ekologien pääkaupunki on erinomainen ja varma ratkaisu. Saksan Freiburg on hyvä esimerkki. Globaalissa maailmassa on verkostoiduttava eikä sulkeuduttava kuoreensa. Maailman ympäristötrendit ovat uhkia, mutta samalla myös mahdollisuuksia.