Julkaistu Kalevassa 2.9.2017
Viime vuonna Oulu maksoi valtiolle puistattavat 23 miljoonaa euroa pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen kuntaosuuksia eli ”sakkomaksuja”. Kuluvana vuonna lasku pitkäaikaistyöttömyydestä vain kasvaa, vaikka sakkoihin tuhlatut miljoonat voisi sijoittaa paremmin. Tilanteeseen vaikuttaa pitkäaikaistyöttömyyden määritelmän muutos, jonka vuoksi kunnat maksavat työmarkkinatuen kuntaosuuksia entistä aiemmin. Samaan aikaan valtio on vähentänyt palkkatukea pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen, vaikka palkkatuettu työ auttaa kohentamaan työttömän arkea ja kartuttamaan työkokemusta.
Pelkkään talouden virkistymiseen ei kannata tuudittautua, sillä uudet työpaikat eivät osu ensimmäisenä pitkäaikaistyöttömien kohdalle. Korkean sairastavuuden ja rakennemuutosten kaupungissa tarvitsemme lisäpanostusta, jos haluamme parantaa työllisyyttä nopeasti. Sen minkä menetämme sakoissa pysyvästi, saisimme takaisin moninkertaisesti sijoitettuna työkykyyn, koulutukseen ja työllistymiseen. Hetkeen sopiva kädenojennus kaupunkilaisille olisi huomattava lisäsijoitus ja tavoiteohjelma työllisyyden edistämiseen vuodelle 2018. Sijoitus olisi perusteltu, sillä esimerkiksi Tampereella työllisyyspalvelujen menoihin on satsattu suhteellisesti enemmän kuin Oulussa. Sijoituksella voisi erityisesti avustaa pitkäaikaistyöttömien palkkausta ja työnohjausta oululaisissa yrityksissä ja yhdistyksissä. Uudellamaalla tehdyn selvityksen mukaan juurikin yrityksissä toteutetut työjaksot ovat olleet hyödyllisimpiä.
Yhdistyksissä puolestaan avustukset voivat olla ainoa keino uuden työntekijän palkkaamiseen, joten tuetut työjaksot avaisivat enemmän työmahdollisuuksia ja tukisivat yhdistysten arvokasta toimintaa.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömien palkkauksen avustamisella on positiivisia vaikutuksia työllistetyille. Laajemman yhteiskunnallisen hyödyn saaminen kuitenkin edellyttää, että työnantajat käyttävät avustuksia pitkäaikaistyöttömien palkkaukseen ja luovat avustusten avulla uusia työpaikkoja. Työllisyyden edistämisen täytyy olla yhteinen ponnistus. Työllisyyteen tehtäviä satsauksia tulisi tietysti täydentää ulkopuolisella hankerahoituksella, jollaisia Oulu aktiivisesti hakee ja käyttää. Hanke voitaisiin toteuttaa vaikuttavuusinvestointina: kaupunki maksaa, kun halutut vaikutukset toteutuvat eli pitkäaikaistyöttömyys vähenee. Hankerahoitusten lisäksi kaupungin oma sijoitus ja tavoiteohjelma osoittaisivat uskoa työtä etsiviin osaajiin Oulussa.
Jaana Isohätälä
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen (vihr.), Oulu