Julkaistu sanomalehti Kalevan Yläkerta-osiossa 5.10.2017

Suomen juhliessa sadan vuoden ikäistä itsenäisyyttään, täyttää lastentarhanopettajakoulutus Suomessa tänä vuonna 125 vuotta. Lastentarhanopettajakoulutukselle siemenen kylvi Uno Cygnaeuksen (1810-1888), joka toi Suomeen Eurooppaan suuntautuneen opintomatkansa seurauksena saksalaisen, lastentarhan isänä pidetyn, Friedrich Fröbelin (1782-1852) pedagogisen ajattelun. Fröbel asetti yhdeksi lastentarhojen tehtäväksi lapsen kouluun valmentamisen ja hän ja Cygnaeus näkivät lastentarhojen muodostavan kiinteän osan yhtenäiselle kasvatus- ja koulutusjärjestelmälle.

 

Lastentarhatyön- ja koulutuksen perustajina Suomessa pidetään Cygnaeuksen seminaarista valmistuneita Hanna Rothmania (1856-1920) ja Elisabeth Alanderia (1859-1940). Vaikka lastentarhojen tehtävä nähtiin 1800-luvun lopulla Suomessa sosiaalihuollollisena, harjoittivat Rothman ja Alander  lastentarhojen toimintaa Fröbelin pedagogisten periaatteiden mukaisesti. Näitä periaatteita, toiminta-alueita ja sisältöjä on ollut nähtävissä koko tähänastisen päiväkotikasvatuksen toiminnassa.

 

Vuonna 1924 lastentarhat siirrettiin kouluhallituksen alaisuudesta sosiaaliministeriön alaisuuteen. Naisten lisääntynyt työssäkäynti 1960-1970-luvuilla lisäsi päivähoidon tarvetta. Päivähoitolaki säädettiin 1973.

 

Merkittävä asia oli varhaiskasvatuksen siirtyminen vuonna 2013 opetusministeriön alaisuuteen. Opetushallituksen 18.10.2016 julkaisema Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet tuo muutoksia entisiin käytäntöihin ja pedagogisiin painotuksiin ja on ohjannut varhaiskasvatuksen toteuttamista päivähoidossa vuoden 2017 elokuun alusta alkaen. Järjestäjien ja palvelujen tuottajien on noudatettava sen ohjeita myös paikallisia varhaiskasvatussuunnitelmia laatiessaan. Lain (2015) tavoitteet ja keskeiset sisällöt myös konkretisoituvat sen perusteissa.

 

Yhteiskunnallinen todellisuus asettaa reunaehtoja niin työvoima- ja koulutuspolitiikalle, kuin varhaiskasvatukselle ja päivähoidolle. Toisaalta varhaiskasvatuksella lasten ensimmäisinä vuosina on suuri merkitys myös yhteiskunnalle. Varhaiskasvatuksessa ja sen koulutuksessa, on aina ollut lähtökohtana perheiden tilanne muuttuvassa yhteiskunnassa. Koulutuksen tulee ennen kaikkea antaa varhaiskasvatuksen opiskelijoille vankka perustietous lapsen kehityksestä ja opetuksen monipuolisista toiminnallisista menetelmistä ja sisällöistä. Koulutus ja kouluttajat näin ollen tasapainoilevat yhteiskunnallisen todellisuuden ja ideaalin kasvatusnäkemyksen välillä. Koulutuksen on myös pidettävä yllä julkista tietoisuutta siitä, mikä on lasten kehityksen ja edun mukaista.

 

Päiväkotien ongelmat varhaiskasvatuksen laajasta sektorista ovat yleisessä tiedossa: vanha rakennuskanta tila-ahtauksineen, ryhmäkokojen paisuminen käyttöasteiden laskemisen yhteydessä, sijaisjärjestelyjen ontuminen, lain salliman lapsiluvun ja kasvattajan välisen suhdeluvun nostaminen jne. Siksi on aivan aiheellista kysyä, kuinka nykyään lapsille otollinen oppimisympäristö, henkilöstölle säällinen työskentelyilmapiiri tai  lapsen oppiminen ja aktiivinen osallisuus on mahdollista toteuttaa valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteiden mukaisesti? Vai olisiko valtion ja kuntien syytä pikaisesti tehdä edellä mainituille asioille ”korjausliikkeitä”?

 

Varhaiskasvatuksessa ja päivähoidossa työskentelee eri koulutusyksiköistä valmistuvia ja varhaiskasvatukseen erikoistunut moniammatillinen henkilöstö. Oppilaitokset ovat koko koulutuksiensa ajan olleet läheisessä yhteydessä käytännön toimijoihin ja todellisuuteen opiskelijoidensa opetusharjoittelun ja työssäoppimisjaksojen myötä. Kun hallituksen toisen asteen ammatilliseen koulutukseen kaavailema reformi toteutuu, haasteellista esimerkiksi lähihoitajakoulutuksessa on se, mikä on työelämälähtöisyyden, työssäoppimisjaksojen ja koulutuksessa annettavien teoria-opintojen suhde varhaiskasvatuksen opinnoissa? Tai  kuinka uudeksi normiksi asetetun valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden sisällöt näkyvät Kasvun tukemisen ja ohjaamisen tutkinnon -opinnoissa?

 

On tärkeätä nähdä, mihin tarkoitukseen varhaiskasvatuksen koulutus on syntynyt ja mihin kokonaisuuteen se liittyy yhteiskunnassamme. Poliittisissa keskusteluissa on esille noussut tulevaisuudessa toteutettavan maksuttoman varhaiskasvatuksen mahdollisuus kouluopetuksen tapaan. Tiedämme, että opetusministeriö käynnistää 5-vuotiaiden lasten maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilun vuonna 2018. Nyt jo ainakin sisällölliset jatkumot esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmiin vahvistavat lapsen oppimisen polkua  ja varhaiskasvatuksen asemaa osana suomalaista koulutusjärjestelmää. Uno Cygnaeuksen unelma on siis siltä osin toteutunut Suomessa vuonna 2017.

 

Marjo Kemppainen
kasvatustieteiden ja draaman
opettaja Oulusta
Vihreiden edustaja Oulun Lähidemokratiatoimikunnassa