Julkaistu sanomalehti Kalevan Yläkerta-osiossa 5.10.2017
Suomen juhliessa sadan vuoden ikäistä itsenäisyyttään, täyttää lastentarhanopettajakoulutus Suomessa tänä vuonna 125 vuotta. Lastentarhanopettajakoulutukse
Lastentarhatyön- ja koulutuksen perustajina Suomessa pidetään Cygnaeuksen seminaarista valmistuneita Hanna Rothmania (1856-1920) ja Elisabeth Alanderia (1859-1940). Vaikka lastentarhojen tehtävä nähtiin 1800-luvun lopulla Suomessa sosiaalihuollollisena, harjoittivat Rothman ja Alander lastentarhojen toimintaa Fröbelin pedagogisten periaatteiden mukaisesti. Näitä periaatteita, toiminta-alueita ja sisältöjä on ollut nähtävissä koko tähänastisen päiväkotikasvatuksen toiminnassa.
Vuonna 1924 lastentarhat siirrettiin kouluhallituksen alaisuudesta sosiaaliministeriön alaisuuteen. Naisten lisääntynyt työssäkäynti 1960-1970-luvuilla lisäsi päivähoidon tarvetta. Päivähoitolaki säädettiin 1973.
Merkittävä asia oli varhaiskasvatuksen siirtyminen vuonna 2013 opetusministeriön alaisuuteen. Opetushallituksen 18.10.2016 julkaisema Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet tuo muutoksia entisiin käytäntöihin ja pedagogisiin painotuksiin ja on ohjannut varhaiskasvatuksen toteuttamista päivähoidossa vuoden 2017 elokuun alusta alkaen. Järjestäjien ja palvelujen tuottajien on noudatettava sen ohjeita myös paikallisia varhaiskasvatussuunnitelmia laatiessaan. Lain (2015) tavoitteet ja keskeiset sisällöt myös konkretisoituvat sen perusteissa.
Yhteiskunnallinen todellisuus asettaa reunaehtoja niin työvoima- ja koulutuspolitiikalle, kuin varhaiskasvatukselle ja päivähoidolle. Toisaalta varhaiskasvatuksella lasten ensimmäisinä vuosina on suuri merkitys myös yhteiskunnalle. Varhaiskasvatuksessa ja sen koulutuksessa, on aina ollut lähtökohtana perheiden tilanne muuttuvassa yhteiskunnassa. Koulutuksen
Päiväkotien ongelmat varhaiskasvatuksen laajasta sektorista ovat yleisessä tiedossa: vanha rakennuskanta tila-ahtauksineen, ryhmäkokojen paisuminen käyttöasteiden laskemisen yhteydessä, sijaisjärjestelyjen ontuminen, lain salliman lapsiluvun ja kasvattajan välisen suhdeluvun nostaminen jne. Siksi on aivan aiheellista kysyä, kuinka nykyään lapsille otollinen oppimisympäristö, henkilöstölle säällinen työskentelyilmapiiri tai lapsen oppiminen ja aktiivinen osallisuus on mahdollista toteuttaa valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteiden mukaisesti? Vai olisiko valtion ja kuntien syytä pikaisesti tehdä edellä mainituille asioille ”korjausliikkeitä”?
Varhaiskasvatuksessa ja päivähoidossa työskentelee eri koulutusyksiköistä valmistuvia ja varhaiskasvatukseen erikoistunut moniammatillinen henkilöstö. Oppilaitokset ovat koko koulutuksiensa ajan olleet läheisessä yhteydessä käytännön toimijoihin ja todellisuuteen opiskelijoidensa opetusharjoittelun ja työssäoppimisjaksojen myötä. Kun hallituksen toisen asteen ammatilliseen koulutukseen kaavailema reformi toteutuu, haasteellista esimerkiksi lähihoitajakoulutuksessa on se, mikä on työelämälähtöisyyden, työssäoppimisjaksojen ja koulutuksessa annettavien teoria-opintojen s
On tärkeätä nähdä, mihin tarkoitukseen varhaiskasvatuksen koulutus on syntynyt ja mihin kokonaisuuteen se liittyy yhteiskunnassamme. Poliittisissa keskusteluissa on esille noussut tulevaisuudessa toteutettavan maksuttoman varhaiskasvatuksen mahdollisuus kouluopetuksen tapaan. Tiedämme, että opetusministeriö käynnistää 5-vuotiaiden lasten maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilun vuonna 2018. Nyt jo ainakin sisällölliset jatkumot esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmiin vahvistavat lapsen oppimisen polkua ja varhaiskasvatuksen asemaa osana suomalaista koulutusjärjestelmää. Uno Cygnaeuksen unelma on siis siltä osin toteutunut Suomessa vuonna 2017.
mppainen