”Oulun vahvuudet ovat uusiutumiskyvyssä ja teknologiassa, mutta jos miettii jotain mukavaa kaupunkia, ei ensimmäisenä tule mieleen Oulu.” Kutakuinkin näin sanoi kaupunkimaantieteen tutkija Timo Aro valtuuston strategiaseminaarissa tänä syksynä. Oulun heikkoudet liittyvät pitkälti pehmeisiin pito- ja vetovoimiin sekä henkiseen ilmastoon ja ilmapiiriin liittyviin tekijöihin.
Erityisesti pitovoimaa Oulusta valmistuneiden nuorten aikuisten ja lapsiperheiden suhteen tulisi parantaa. Lisäksi Oulun heikon aseman parantamiseksi kuntien välisessä muuttoliikkeessä on meillä paljon tehtävää.
Kulttuuripääkaupunkihaku onkin käynnissä juuri oikeaan aikaan. Etenkin nuoriin vaikutetaan juuri tämänkaltaisilla pehmeillä vetovoimatekijöillä. Tapahtumilla, kulttuurilla, vapaa-ajanviettomahdollisuuksilla, kaupungin pöhinällä, gallerioilla ja kahviloilla. Mitä nuorempi sitä tärkeämpiä nämä pehmeät tekijät ovat.
—
Hyvät valtuutetut, käsittelyssämme on tulevan vuoden budjetti, joka ohjaa kaikkea kaupungin toimintaa. Toimintaa joka tuntuu jokaisen oululaisen arjessa.
Kaupunginhallituksen budjettiesityksessä on asetettu sivistys- ja kulttuurilautakunnalle 5 miljoonan säästötavoite, tämä on siis ero lautakunnan raamin, jossa on laskettu kasvun tuomat todelliset kustannukset ja kaupunginhallituksen esityksen välillä. Säästätavoite on siis 5M€.
Jokainen sivistys- ja kulttuuritoimeen kohdistettu sopeutustoimenpide, jota ei pystytä toteuttamaan rakenteellisten säästöjen kautta, heikentää lasten ja lapsiperheiden saaman palvelun laatua ja kaupungin mainetta työnantajana. Nämä ovat isoja riskitekijöitä, kun kaupunkimme kasvu pohjautuu entistä voimakkaammin pehmeisiin veto- ja pitovoimatekijöihin.
Viime viikolla saimme kuulla kansainväliset PISA-tulokset. Ne osoittavat, että suomalaisilla pojilla ei mene enää yhtä hyvin kuin ennen. Opetukseen kohdistuvat leikkaukset tulevatkin olemaan nimenomaan pois pojilta, sillä ryhmäkokojen kasvaessa opettajan huomiota on yksittäisen tukea tarvitsevan oppilaan entistä vaikeampi saada.
Olemmeko todella valmiita säästämään tästä?
—–
Hyvinvointilautakunnan säästöissä olemme kenties myös ylioptimistisia. Inhimillisistä palveluista ja ennaltaehkäisystä ei voi säästää taloudellisesti vaikeinakaan aikoina. Tai nimenomaan juuri niinä.
Motivoituneinkaan ammattilainen ei pysty pelkällä välittämisen voimalla tekemään määräänsä enempää. Ammattilaiset tarvitsevat resursseja ja aikaa.
Resursseja ottaa hoitoon masentunut useiden kuukausien piinallisen odottelun sijaan, ymmärrystä kohdata sateenkaarivanhus tai puuttua riittävän varhain itsetuhoisia ajatuksia hautovan perheenäidin tuskaan. Puhumattakaan niistä perheistä lastensuojelussa, jossa aivan liian monen pienen tulevaisuus on musertumassa ammattilaisten liian suuren työkuorman alle.
—
Hyvät valtuutetut,
Mukavassa kaupungissa arki sujuu ja liikkuminen paikasta toiseen on joustavaa ja helppoa. Oulua on pitkään rakennettu yksityisautojen ehdoilla, mikä on johtanut siihen, että monelle kaupunkilaiselle oman auton omistaminen on välttämätöntä arjesta selviytymiseen. Kaupungin tulee jatkossa kasvaa niin, että liikenteen eri palveluja hyödyntäen autoton elämä on houkutteleva vaihtoehto. Yksityisautoiluun sidotut eurot vapautuvat tällöin ostovoimaksi ja piristävät osaltaan paikallista yritystaloutta.
Joukkoliikenteen budjetin kasvattaminen ja kaupunkipyörät ovat oikeansuuntaisia, joukkoliikenteen palvelutasoa parantavia toimia ja kiitämme siitä, että näiden takana olivat kaupunginhallitusryhmät yksimielisesti.
Iloitsemme myös keskustan vetovoimaan liittyvistä valaistus- ja puistopanostuksista sekä lähiliikuntapaikkoihin tehtävistä investoinneista. Energiatehokkuuteen panostaminen myös tulevana vuonna on tärkeä investointi tulevaisuuteen.
Vihreä valtuustoryhmä haluaa kiittää kaupunginjohtajaa siitä, että talouden tasapainottaminen on otettu työn alle Muutosohjelman kautta niin, että tasapainottaminen on suunnitelmallista. Olemme vahvasti sitä mieltä, että tasapainottamisessa oikea linja on rakenteelliset uudistukset. Suunnitelmallisuus, avoimuus ja tiedon jakaminen edesauttaa myös kuntalaisten ymmärrystä niille vaikeille päätöksille, joita niitäkin rakenteiden uudistamiseen liittyy.
Loppuun haluan nostaa Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi ajatuksen siitä, millaisen perinnön jätämme tuleville sukupolville seuraavan sadan vuoden päähän ja oululaisille vuonna 2117. Ympäristön tila on myös meidän vastuullamme ja luonnon monimuotoisuuden säilyminen on poliittinen tahtotila.
Toivon meille kaikille strategiaamme mukaillen rohkeutta, reiluutta ja vastuullisuutta, kun määrittelemme budjettia ensi vuodelle.
Jenni Pitko (vihr.)