Julkaistu Rantapohjassa 26.1.2021
Euroopan parlamentti keskusteli 19 tammikuuta venäläisen oppositiojohtajan, Aleksey Navalnyn, tilanteesta. Venäjän johto ja salainen palvelu FSB yrittivät tappaa Navalnyn 20 elokuuta Siperiassa Novitsok-hermomyrkyllä, jonka jälkeen hänet kiidätettiin Berliiniin hoitoon. Tällä hetkellä Navalny on pidätettynä Venäjällä, jonne hän palasi 17 tammikuuta, tarpeeksi toivuttuaan. Poliisi oli vastassa lentokentällä ja seuraavana paivana hänelle langetettiin heti 30 paivan vankeusrangaistus.
Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty on julistanut Navalnyn mielipidevangiksi.
Euroopan parlamentissa Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, Josep Borrell tuomitsi Navalnyn vangitsemisen voimakkaasti sekä ilmaisi parlamentille syvää huolestuneisuutta Venäjän ihmisoikeustilanteesta. Parlamentin jäsenet penäsivät Borrellilta toimia sanojaan vahvistamaan sekä vahvempaa tukea venäläiselle kansalaisyhteiskunnalle sekä demokratiaa kannattaville toimijoille.
EU:lla on nyt käytössään aiempaa tehokkaammat keinot puuttua ihmisoikeusloukkauksiin eri puolilla maailmaa. Joulukuussa EU hyväksyi uuden pakotejärjestelmän, jolla voidaan asettaa henkilöpakotteita, kuten viisumikieltoja sekä varojen jäädyttämistä EU:n alueella, aikaisempaa tehokkaammin niitä henkilöitä vastaan jotka ovat syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin.
Kuulostaa hyvältä, mutta ongelma on se, että tämä uusi järjestelmä nojaa samalle vanhalle pohjalle. EU:n ulkopolitiikassa on edelleen yksimielisyysvaatimus jäsenmaiden keskuudessa. Eli jokaisen 27 EU-jäsenmaan tulee olla yhtä mieltä, esimerkiksi pakotteiden asettamisesta niille henkiloille jotka ovat vastuussa Navalnyn tappoyrityksestä. Jos yksikin jäsenmaa on tästä eri mieltä, päätös kaatuu.
EU:ta odotetaan paljon kansainvälisellä kentällä. Kysytään, miksi EU ei ole ryhtynyt toimiin Valko-Venäjän varastettujen vaalien jälkeen, Krimin ja Ukrainan kriisien myötä, saati Syyrian sodan sytyttyä. Vastaus on se, että yksimielisyysvaatimus ei ole mahdollistanut tehokasta toimintaa kun yksi tai muutama maata käyttävät veto-oikeuttaan. EU-jäsenmaat, mukaan lukien Suomi, vastaavat itse ulkopolitiikastaan ja toimivat kansainvälisellä areenalla usein kansallisesti.
On tehtävä päätös, onko EU pelkkä sisämarkkina-alue vai kuuluuko sille myös ulkopolitiikka ja siihen keskeisesti kuuluva ihmisoikeuksien, demokratian sekä oikeusvaltion puolustaminen. Talla hetkellä häilymme puolivälitilassa, jossa sekä EU että sen jäsenmaat toimivat kansainvälisellä kentällä, joskus jopa keskenään keskustelematta. Tämä heikentää molempien toiminnan tehokkuutta.
Navalnylla on edessään kivinen tie ja hänen henkensä on vaarassa. Minskissä mielenosoittajia kidutetaan. Ukrainassa ja Syyriassa on ollut jo vuosia tarve humanitaariselle avulle. Tarve tehokkaalle ihmisoikeuspolitiikalle on todellinen.
Eeva Heikkilä, ihmisoikeusasianajaja, Vihreiden kuntavaaliehdokas Oulussa
Kirjoittaja on kotoisin Haukiputaalta. Hän työskentelee Brysselissä europarlamentissa Heidi Hautalan avustajana.