Kolumni julkaistu Kalevassa 26.11.2020

Oulun kaupunginvaltuusto päättää lähiaikoina seuraavan vuoden talousarviosta. Kaupunginhallituksen yksi esityksistä valtuustolle on selvittää maahanmuuton kustannukset ja etsiä niistä säästökohteita. Tämä tarkoittaisi säästämistä suomen kielen opetuksesta, monikielisestä neuvonnasta, nuorisotyöstä, työllistämisestä ja työstä, minkä tavoitteena on Ouluun muuttavien ihmisten tukeminen uuteen kaupunkiin asettumisessa.

Oulussa asuu noin 6000 ulkomaan kansalaista, jotka edustavat noin 120 kansallisuutta. Suurimmat kieliryhmät ovat venäjä, arabia, englanti, kiina, somali ja vietnam. 90 prosenttia Ouluun muuttaneista ulkomaalaisista on asettunut kaupunkiin vuosikymmenien kuluessa ja muuttanut tänne perhesyistä, työn tai opiskelun vuoksi. Vain 10 prosenttia ulkomaalaistaustaisista on tullut Ouluun kansainvälisen suojelun perusteella ts. humanitaarisin perustein. Turvapaikanhakijoita ei lasketa Oulun maahanmuuttajaväestöön, ja heidän kustannuksistaan vastaa muutenkin valtio. Kotoutumispalveluiden piirissä olevien ihmisten, joista monet pakolaisia, kulut korvaa valtio kolmen ensimmäisen vuoden ajalta. Tämän jälkeen he siirtyvät normaalisti kunnan palvelujen piiriin.

Maahanmuutto on osa globalisaatiota, emmekä voi sitä estää tai sulkea silmiä todellisuudelta, että ihmiset muuttavat eri syistä ja asettuvat jopa kaukaiseen Ouluun. Siksi ei ole järkevää yrittää vaikeuttaa ihmisten maahan asettumista ja sopeutumista. Olisikin parempi, että alkaisimme suhtautua maahanmuuttoon asenteella, että tuemme tänne tulevien ihmisten asettumista sen sijaan, että yrittäisimme etsiä säästöjä palveluista, mitä vieraskielinen ja joskus vaikeista olosuhteista tuleva ihminen tarvitsee. On kaikkien etu, että ihminen kouluttautuu, pääsee työhön ja elämään niin sanottua normaalia elämää.

”Kaupungissa ei osata hyödyntää vielä maahanmuuttajien osaamista ja moni muuttaa täältä pois. Kohtuuttomat kielitaitovaatimukset asettuvat usean työnsaannin tielle. Tarvittaisiinkin joustoa työnantajien taholta, sillä kielitaito kehittyy työtä tehdessä.”

Tällä hetkellä Oulussa on työttömänä noin 650 ulkomaalaistaustaista ihmistä. Tämä on noin 5 prosenttia kaikista 12 400 työttömästä. Maahanmuuttajataustaiset työllistyvät Oulussa kohtuullisesti, mutta tilanne voisi olla parempikin. Kaupungissa ei osata hyödyntää vielä maahanmuuttajien osaamista ja moni muuttaa täältä pois. Kohtuuttomat kielitaitovaatimukset asettuvat usean työnsaannin tielle. Tarvittaisiinkin joustoa työnantajien taholta, sillä kielitaito kehittyy työtä tehdessä. Erityisesti opiskelijoiden osalta kannattaisi tehdä työtä heidän jäämiseksi Ouluun. Tarvitseehan kaupunki kipeästi sekä osaajia, että veronmaksajia. Marraskuussa toimintansa aloittanut työ- ja elinkeinoministeriöltä ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä rahoituksen saava kaupungin ja OSAOn osaamiskeskus OSKE on hyvä uusi työväline kartoittaa maahanmuuttajataustaisten ihmisten – myös nuorten – osaamista ja tukea heidän työllistymistään.

On totta, että osa maahanmuuttajista – lapsistakin – tarvitsee kovasti apua päästäkseen sisälle uuteen yhteiskuntaan, ja tätä avun tarvetta emme ole osanneet tai halunneet ajoissa tunnistaa. Säästäminen maahanmuuttajalasten ja -nuorten – tai kenenkään lapsen – tarvitsemasta tuesta ei ole kenenkään etu, päinvastoin.

Oulussa on tehty hyvää työtä kotoutumisen edistämiseksi ja olemme välttyneet pääosin eriytymisen ongelmilta. Hyvän kehityksen jatkumiseksi on vahvistettavamaahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten tukea, jotta he kasvaisivat osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tämä on erityisen tärkeää niiden lasten ja nuorten kohdalla, jotka ovat ilman perhettä tai joiden turvaverkko on kovin ohut. On tärkeää, että vieraskielisten perheiden tukeminen otetaan vakavasti ja että kaupungin henkilöstö koulutetaantunnistamaan erilaisten ihmisten taustat ja tarpeet.

”Huonoin asia, mitä kaupunki voisi tehdä olisi leikata tukea vieraskielisten lasten ja perheiden kotouttamiselta.”

Huonoin asia, mitä kaupunki voisi tehdä olisi leikata tukea vieraskielisten lasten ja perheiden kotouttamiselta. Sen sijaan tarvitaan varhaista kielellistä tukea, pienempiä luokkia, tukiopetusta, kielitietoista osaamista opettajille ja kunnan työntekijöille ja tukea vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. Suurin ongelma, minkä maahanmuuttajanuoret ja -aikuisetkin kohtaavat on yksinäisyys ja vaikeus saada suomalaisista ystäviä. Siksi tarvitaan myös paikkoja, joissa ihmiset voivat tavata toisiaan ja tutustua toisiinsa.

Jako maahanmuuttajiin ja kantaväestöön ei palvele ketään, sillä on olemassa vain kuntalaisia erilaisine tarpeineen, ja näihin tarpeisiin vastaaminen on suuressa määrin kunnan tehtävä. On tärkeää tarttua toimeen uusien maahanmuuttajaryhmien eriytymisen ehkäisemiseksi. Oululla on osaamista ja hyvät mahdollisuudet kehittyä kaupungiksi, missä jokainen kuntalainen iästään, ihonväristään ja kielestään riippumatta voi kokea olevansa arvostettu ja tärkeä osa kaupunkia. Maailmanlaajuisessa kilpailussa on myös Oulun etu näyttäytyä vieraanvaraisena, elinvoimaisena ja kansainvälisenä kaupunkina.

Satu Haapanen
Sivistys- ja kulttuurilautakunnan pj.
Oulu