Julkaistu muokattuna Kalevassa 24.5.2013
Elämänkaarimallin mahdollisuudet ja haasteet sosiologin silmin
Oulun tulevat palvelut on tarkoitus toteuttaa elämänkaarimallia noudattaen. Väitän että suurimmalle osalle kuntalaisia em. käsite tuo mieleen sanonnat ”vauvasta vaariin” tai ”aikansa kutakin”. Harva kuitenkin tulee miettineeksi mitä käsite itse asiassa tarkoittaa. Tästä syystä haluan avata käsitteen perusteita lyhyesti.
Elämänkaarikäsitteen tieteelliset perusteet ovat alkujaan kehittyneet psykologian, sosiologia ja sosiaalipsykologian yhteistyönä, alkuun erillisinä ja myöhemmin yhdessä saaden vaikutteita toisiltaan. Tätä voi sanoa jo ikivanhaksi yhteiseksi tutkimuskohteeksi. Elämänkaarimallia palveluiden perustana tulee kuitenkin pohtia hieman syvemmin. Tämä on tärkeää siksi, että kuntalaiset voisivat muodostaa käsityksensä mallista ja palveluiden suunnittelusta siihen perustuen.
Mitä elämänkaarimalli tässä yhteydessä tarkoittaa? Sosiologisena käsitteenä elämänkaarimalli tarkoittaa yhteiskunnan palveluiden ja toimintojen toteuttamista siten, että yhteisön kaikkien eri elämänvaiheessa olevien ihmisten tarpeet huomioidaan. Tämän lisäksi ne tulisi toteuttaa siten, että (yhteisön) kuntalaisten kehittyminen ja hyvinvointi saa parhaat mahdollisuudet toteutua. Esim. lasten ja nuorten hyvinvointiin satsaaminen auttaa kehittymään ja selviytymään tulevaisuuden haasteista niin hyvin, kuin se omin avuin ja muiden avulla on suinkin mahdollista. Tässä on myös elinkaarimallin sosiaalipsykologinen ulottuvuus. Ihmiset ja yhteisö kehittyvät ja muuttuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Perusturvallisuus on käsite, millä voi käsitellä osaltaan elämänkaarimallin psykologista perustaa. Mutta se on myös tunnetila, jonka rakentuminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Lapsi aistii ja kokee vanhempiensa tunnetilat niin hyvin, että lapsen turvallisuudentunteen kehittymistä ei yhteisön rakenteiden toimimattomuudella kannata häiritä tarpeettomasti. Vanhempien usko omaan tulevaisuuteen, turvalliseen elinympäristöön ja tulevaisuuteen on asia johon kannattaa satsata. Nämä ovat asioita, joita ei useinkaan ajatella tietoisella tasolla, mutta ne vaikuttavat meihin välillisesti. Tämä päivän taaperot elävät ja näkevät tässä samassa kaupungissa kaiken sen, mitä jälkeemme jätämme. Turvallinen, puhdas ja tulevaisuuteen uskova kunta antaa tähän hyvät mahdollisuudet.
Tällä hetkellä kysymys voitaisiin asettaa seuraavasti: onko em. asioita mietitty ja huomioitu yhteisön ja yhteisön jäsenten (kunnan, kuntalaisten) palveluita suunniteltaessa elämänkaarimalliin pohjautuen? Jos vastaus on myönteinen, voimme jäädä odottamaan toimivaa ja kaikki kuntalaiset huomioivaa palveluverkkoa. Jos vastaus taas on kielteinen, jäävät elinkaarimallin mahdollisuudet käyttämättä. Tästä seuraa myös se, että kuntalaisten odotukset (palvelut vauvasta vaariin tarpeen mukaan) jäävät toteutumatta ja elämänkaarimallista tulee samanlainen käsite kuin edellisistäkin. Yhtä tyhjän kanssa, paljon luvattiin mutta mitään ei saatu aikaan.
Olavi Kuikka (vihr.)