On aiheellista kysyä kuinka mielenterveyslaki toteutuu Oulun kaupunginsairaalassa. Tilanteissa, joissa potilaan itsemääräsoikeutta ja vapautta rajoitetaan? Potilaan vapautta ja liikkumista joudutaan rajoittamaan kiinni sitomisella vuoteeseen kun  vaarana on potilaan itsensä taikka toisten vahingoittaminen . Meillä on selkeä lainsäädäntö näissä tilanteissa. Vai onko lainsäädäntö erilainen erilaisissa yksiköissä?

Mielenterveyslaissa on yksityiskohtaisesti säädetty potilaan perusoikeuksien rajoittamisesta tahdosta riippumattoman hoidon ja tutkimuksen aikana. Potilaan itsemääräämisoikeutta tai  perusoikeuksia saa rajoittaa vain siinä määrin kuin sairauden hoito, potilaan turvallisuus, toisen henkilön turvallisuus tai muu erityinen syy välttämättä vaatii. Potilaan tahdosta riippumatta suoritettavista hoito- ja tutkimustoimenpiteistä päättää häntä hoitava lääkäri.

Potilas saadaan vastoin tahtoaan eristää muista potilaista, jos
1) hän käyttäytymisensä tai uhkauksensa perusteella todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita, tai
2) hän vaikeuttaa käyttäytymisellään vakavasti muiden potilaiden hoitoa, vaarantaa vakavasti omaa turvallisuuttaan tai todennäköisesti vahingoittaa omaisuutta merkittävästi, tai
3) eristäminen on välttämätöntä muusta erittäin painavasta syystä.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetussa tilanteessa potilas saadaan myös sitoa, jolleivät muut toimenpiteet riitä. Potilaan kiinnipitäminen, eristäminen ja sitominen on lopetettava heti, kun se ei ole enää välttämätöntä. Eristetylle tai sidotulle potilaalle on määrättävä vastuuhoitaja. Sidotun tai alaikäisen potilaan tilaa on seurattava koko ajan siten, että hoitohenkilökunta on näkö- ja kuuloyhteydessä potilaaseen. Sairaalan on toimitettava kahden viikon välein aluehallintovirastolle ilmoitus potilaiden eristämisistä ja sitomisista.

Sairaalan psykiatrista hoitoa antavassa yksikössä on oltava kirjalliset, riittävän yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten mielenterveyslaissa tarkoitettuja potilaan itsemääräämisoikeuden rajoituksia toteutetaan. Psykiatrista hoitoa antavat monet muutkin yksiköt eivätkä vain psykiatrian  erikoissairaanhoidon osastot. Eikö mielenterveyslaki koskene kaikkia osastoja?  Rajoitusten seurannan ja valvonnan turvaamiseksi on hoitoyksikössä pidettävä rajoituksista erillistä luetteloa, johon merkitään potilaan tunnistetiedot, rajoitusta koskevat tiedot sekä rajoituksen määränneen lääkärin ja rajoitusten toimeenpanijan nimet.

Sidottua potilasta tulee siis tarkailla jatkuvasti, niin näkö kuin kuulohavainnoin. Potilaan oltava siis 24/7 hoitajan tarkkailun alaisena. Voidaan kysyä miten tämä toteutuu Oulun kaupunginsairaalassa?   Sidottuja potilaita voi olla useita samalla osastolla ja potilaat ovat omissa huoneissaan.  Asiaan liittyy myös muut potilasturvallisuusasiat. Esim paloturvallisuus. Sidottu potilas ei pääse pakenemaan katastrofilanteessa eivätkä hoitajat ehdi normimiehityksellä sidottua potilasta auttamaan. Hoitava lääkäri päättää potilaan hoidosta. Nyt on ollut tapauksia, joissa rahapulaan vedoten on evätty oma-hoitajia potilailta.  Oma-hoitaja on hoitaja, joka hoitaa ja valvoo yhtä nimettyä potilasta. Ohjeeksi on annettu esim sellaista, että ”käykää katsomassa potilasta puolen tunnin välein.”. Toteutuuko  mielenterveyslaki? Rikotaanko tässä suoraan lakia? Potilasmäärät kaupunginsairaalan osastoilla ovat keskimäärin noin 40- potilasta /osasto. On selvää, että normimiehityksellä on aivan mahdotonta seurata 100% potilasta, jonka liikkumavapautta on kiinnisitomisella rajoitettu. Potilaan vointia ei voida seurata lainkaan kuten mielenterveyslaki edellyttää. Vai onko laki valikoiva mistä sairaalasta milloinkin on kyse?

Kari Viholainen (vihr)

sairaanhoitaja