VAARALLISIA NAISIA: HAUTALA JA HASSI
Hautalan tapauksen tiimoilta on ollut mielenkiintoista seurata ns. julkista keskustelua. En puutu ollenkaan Hautalan eroon, joka kaiken kaikkiaan oli varmaankin oikea ratkaisu tilanteessa, johon hän oli ajautunut. Sen sijaan hämmästelen tiettyjä asioita, jotka mielestäni edustavat ns. loiskiehuntaa.
Ilmeisesti ainakin joitakin suomalaisia miehiä ärsyttää se, että Hautala on määrätietoisesti ajanut ympäristöasioita, naisasiaa, ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Hän on myös ollut suorasukainen Venäjän suhteen. Sehän on lähes rikos, koska Venäjää pitää perinteisesti hyssytellä. Tiedä vaikka suuttuisivat pahemman kerran. Lähes ensimmäisinä ennättivät ”haaskalle” kaksi jykeväleukaista miestä: SDP:n Jukka Kärnä ja perussuomalaisten armoitettu suupalttipuheenjohtaja Timo Soini.
Timo Soini on siitä mielenkiintoinen, että hän ei osaa ottaa asioita asioina, vaan yrittää sutkauksin, useimmiten varsin kehnojen, avulla muka puuttua asioihin. Milloinkahan herätään siihen, että mitä järkeviä ehdotuksia Soinin ja perussuomalaisten taholta on tullut esimerkiksi nykyisessä taloustilanteessa. Merkille pantavaa on se, että lähes poikkeuksetta muiden puolueiden naispoliitikot eivät lähteneet Hautalaa mollaamaan. Ilmeisesti oman puolueen naisilta tuli tukea, mutta muuten ns. naisverkosto oli vaisuna.
Lehdistössä Hautalaan tapaukseen käytetty sivumäärä oli mielestäni ylimitoitettu. Perimmäisenä kysymyksenähän tässä oli loppujen lopuksi Suomen arktinen strategia, jota erityisesti kokoomus ja demarit haluavat johdatella riskialttiiseen suuntaan: aktiiviseen osallistumiseen arktiseen öljynporaukseen liittyviin toimintoihin. Nyt kai kuviteltiin niin, että jos Hautalasta päästään eroon, niin mennään tukka hulmuten mukaan öljynporaukseen. Palaan toisessa yhteydessä erikseen arktiseen öljynporaukseen.
Säälittävää on se, että lehdistön edustajilta, Kalevankin, unohtui autuaasti Hautalan ajamat asiat. Niiden kohdalta tilanne ei niin Suomessa kuin globaalisti ole muuttunut juurikaan paremmaksi. Eli tarvitaan edelleen ihmisiä, jotka ajavat niitä ja tuovat niitä ihmisten tietoisuuteen. Taisipa jokunen kolumnisti syyttää vihreitä besserwisseriydestä. Siitähän ei ole kyse. Valitettavasti vaan – huolimatta ”vakuutteluista” – ympäristöasiat eivät todellakaan kiinnosta muita puolueita. Huolimatta siitä, että esimerkiksi kokoomus on julistautunut työväen- ja ympäristöpuolueeksi, jolla on vielä kuuntelevat korvat.
Nyt sitten ”kauhistuksen kauhistus”: Satu Hassia esitetään Hautalan tilalle. Hänen suurin ”syntinsä” on se, että hän aikoinaan teki pohjatyön ja esitteli rikkidirektiivin EU:lle. Nyt vapistaan jo eri puolueiden peräkammareissakin.
Hieno homma. Mielestäni vihreiden on päädyttävä ehdottomasti Satu Hassiin ministerivalinnassaan. Hänellä ei ole mitään luurankoja kaapeissaan. Hänellä on näkemystä ja kokemusta: erinomaista ministeriainesta! Politiikassa tarvitaan vaarallisia ja näkemyksellisiä naisia. Löytyisipä sellaisia miespolitiikoiden joukosta – rutkasti enemmän.
Veikko Ervasti