YDINSIRKUKSEN PYÖRTEISSÄ
(julkaistu Kalevan Pohjoisen ääni -blogissa 21.2.2014)
Fennovoiman ydinvoimahanke on monessakin mielessä lähinnä tragikoominen. Saksalaisten irtauduttua ”hukkuvasta laivasta” pelastavaksi enkeliksi löydettiin Venäjän Rosatom, joka tunnetusti puuhailee ydinaseiden parissa. Alun perin katsottiin, että Rosatomilta ei pyydetä edes tarjousta. Äkkiä se muuttuikin uskottavaksi toimijaksi. Raha ratkaisee vaikka näytöt ovat muualta kuin länsimaista, joissa yleensä pidetään kiinni turvallisuusvaatimuksista.
Suomalainen ydinvoimasiipi (teollisuus, kokoomus, keskusta, demarit ja perussuomalaiset) ovat jostain syystä ihastuneet prototyyppeihin. Olkiluodon Areva –prototyyppi valmistuu kai joskus (?); sehän alkaa olla jo 10 vuotta myöhässä. Fennovoima haluaa Pyhäjoelle Rosatomin prototyypin. Rohkeaa toimintaa. Jostain syystä osakkaita on karannut kuin Vilkkilästä kissoja. Kaikki eivät olekaan rohkeita. Vai olisiko kyseessä se, että hanke on jo aikoja sitten loitonnut uskottavuuden piiristä?
Samaan aikaan Fukushimassa yritetään siivota ydinturman jälkiä – huonolla menestyksellä. Puhdistettavaa riittää jopa kymmeniksi vuosiksi. Mutta eihän meillä ole tsunameja! Olisikohan meren rannikolla joitakin muita vaaroja? Mutta nythän rakennetaan ”uskottava” prototyyppi länsimarkkinoita varten. Saapa nähdä lisääntyykö uskottavuus ja riittääkö Putinilla ruplat? Tehdäänhän Turkkiin peräti 4 uutta 1200 megawatin voimalaa.
Viimeisin tragikoominen piirre on se, että iloitaan Fennovoiman saaneen uskottavuutensa takaisin, koska Outokumpu ilmoitti kasvattavansa omistustaan kymmenestä prosentista 12,5 prosenttiin. Kalevakin iloitsi pääkirjoituksessaan 20.2. asiasta. Tiedä häntä! Helsingin pörssin ylivoimaisesti velkaisin yhtiö sijoittaa – ilmeisesti lisää velkaa ottamalla ja/tai ulostamalla väkeä kilometritehtaalle.
Vuoden lopussa Outokummun nettovelaksi ennustetaan 1,15 miljardia euroa; markkina-arvo on muuten 1,13 miljardia euroa. Outokumpu ui todella syvällä: nettovelka-aste on ylittänyt 120 prosenttia ja liiketulos on tappiolla 250 miljoonaa euroa. Tappiot ovat jatkuneet vuosikausia. On mielenkiintoista nähdä, oliko velkaisen Outokummun ”pakkosignaali” viimeinen niitti suomalaisten rahoittajien löytymiseen? Tämän kuun lopussa olemme viisaampia. Edelleenkin ihmetyttää velkaisten kuntien, kuten Vantaa, roikkuminen mukana – kuten myös Keskon, Valion ja eräiden muiden suomalaisten yhtiöiden mukana olo. Asiakaspalautteesta piut paut!
Ydinsirkus jatkuu, vaikka tyhmiä sijoittajia löytyisikin. Meneekö Fennovoima uudelleen eduskuntakäsittelyyn? Ydinjäteongelma odottaa ratkaisuaan! Käytetäänkö Pyhäjoella todella kierrätettyä uraanipolttoainetta? Ovatko puolueemme edelleen sitä mieltä – paria poikkeusta lukuun ottamatta – että, Suomen tulevaisuuden energiatie on ”sekametelisoppa”: ydinvoimaa turvetta, puuta, biovoimaa …Kaikkea mahdollista. Muualla Euroopassa mennään aivan toisia polkuja. Voi olla, että siellä naureskellaan Suomelle ja sinisilmäisyydellemme.
Elämme mielenkiintoisia energia-aikoja myös Oulussa. Kuvitellaanko täällä tosissaan, että keskitetty energian tuotanto on vielä 40-50 vuoden päästä voimissaan ja mahdollisimman paljon turvetta käyttämällä? Ennustan, että 40-50 vuoden päästä silloiset päättäjät manaavat nykyiset päättäjät hornan tuuttiin. Ajattelin kuitenkin katsella pilven reunalta, mikä on seuraavien sukupolvien ”tuomio”.
Veikko Ervasti