Vihreän valtuustoryhmän budjettipuhe
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Kaupunginjohtajan esittämä talousarvio vuodelle 2016 jatkaa edellisten budjettien viitoittamaa linjaa. Koska talousluvut eivät edelleenkään täsmää, on menopuolta edelleen pyritty kovalla kädellä karsimaan. Hyvinvointipuolen jo tänä vuonna käynnistynyttä rakenteellista uudistusta ja yksipuolisen valmistelun vuoksi odottamaan jäävää lukiouudistusta lukuunottamatta, on menopuolen karsimiseksi keinoina pääasiassa ollut käytössä juustohöylä ja palvelutason karsiminen.
Olisiko kuitenkin niin, että panostamalla vahvuuksiin, sijoittamalla ihmisiin ja katsomalla pidemmäksi tulevaisuuteen, pystyttäisiin luomaan jotain uutta, toiveikkaampaa kaupunkia. Jos sen sijaan, että jatkamme kurjuudessa rypemistä ja tehtyjen virheiden suremista, ottaisimmekin kokonaan uuden suunnan ja kulkisimme kohti välittävää, modernia kaupunkia.
Suurimmalla otteella budjettiesitys kajoaa sivistys- ja kulttuuripalveluiden määrärahoihin. Se tarkoittaa leikkaamista kouluista, päiväkodeista, kirjastoista, kulttuurista ja juuri niistä palveluista, joista 90-luvun laman aikana leikkaamalla saatiin aikaan tuhoisaa jälkeä. Haluan muistuttaa, että yhteiskunnasta syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoonan. Laman lapsista, 87-syntyneistä tutkimukseen osallistuneista suomalaisnuorista oli jopa viidennes tarvinnut psykiatrista apua ennen 21 ikävuotta.
Maamme hallitus haluaa antaa varhaiskasvatuslakia muuttamalla kunnille mahdollisuuden luopua varhaiskasvatuksen subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta ja mahdollisuuden kasvattaa ryhmäkokoja. Tähän muutokseen ei Oulun kannata lähteä mukaan. Se tulee kalliiksi, lisää hallintoa ja eriarvoistaa perheitä, etenkin lapsia.
Varhaiskasvatukseen satsatut eurot näkyvät lasten hyvinvoinnissa ja lasten kanssa työskentelevien jaksamisessa. Kansainvälisten tutkimusten mukaan varhaiskasvatukseen osallistuvilla lapsilla on paremmat kouluvalmiudet ja lukemaan oppimisen edellytykset.
Sanotaan ei subjektiivisen päivähoidon rajaamiselle ja ryhmäkokojen kasvattamiselle ja liitytään siihen komeaan suurten kaupunkien joukkoon, jotka ovat sanoneet lapsilta leikkaamiselle ei.
Tulevassa kouluverkkotarkastelussa, jonka tekemisestä neuvotteluissa on päästy yksimielisyyteen, tulee vaihtoehtoja olla tutkimassa laaja-alainen työryhmä, jossa on useita asiantuntijoita ja joiden ääni pääsee kuuluviin. Kouluverkon uudistamisessa ensisijalla on oltava lapsen etu, vasta sen jälkeen tulevat talouden säästöt.
Hyvät valtuutetut, kaupunkimme arvot ovat rohkeus, reiluus ja vastuullisuus. Vastuullista ei ole leikata tulevaisuuden osaamiselta ja kasvulta eli koulutukselta. Reilua ei olisi jättää tulevia sukupolvia maksamaan tänään tehtyjen päätöksien inhimillisiä kustannuksia eikä rohkeutta ole se, että emme uskalla uudistua kun toteamme että käytössä olleet keinot eivät toimi.
Toinen askel, mikä Oulun tulisi ottaa, on kaupungin modernisointi. Me olemme lähes 200 000 asukkaan kaupunki, joka kasvaa ja jossa väestö on keskimääräistä nuorempaa. Oulussa on kuitenkin viime vuodet panostettu infarahat pääasiassa vanhanaikaiseen infraan, autoliikenteeseen ja yksityisautoilua tukeviin pysäköintiratkaisuihin.
Resurssit tulisi kohdistaa modernin kaupungin infraan eli kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen. Raideliikenne voi olla Oulun tulevaisuus, mutta työtä on alettava tekemään heti. Tähän muutokseen ei budjettiesitys ei tartu, vaikka strategiassamme olemme linjanneet, että kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuus kasvaa. Tilastojen, kuten Oulun ympäristötilinpäätöksen mukaan nykyinen tapa kehittää kaupunkia on lisännyt autoilua ja vähentänyt joukkoliikenteen osuutta ja pyöräilyssäkin olemme menettämässä paikkaamme parhaana pyöräilykaupunkina, kun vertaillaan pyörällä tehtyjä matkoja.
Ensi vuoden aikana olisi korkea aika saada käyntiin Oulun keskustan kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantaminen. Moni kaupunkilainen odottaa, missä luvattu keskustan kehittyminen luuraa, jota Kallioparkin myötä lupailtiin. Hallituskadun pyöräkaistat ovat osoittautuneet hyväksi ratkaisuksi, niitä siis lisää.
Maapolitiikassaan Oulu on jo ottanut oikeanlaisia askeleita kohdentamalla puolet luovutetuista tonteista olemassa olevan rakenteen sisälle. Tonttien kysynnän perusteella näyttääkin siltä, että kysyntä tulee entistäkin vahvemmin kohdistumaan keskustan lähelle ja tiiviin Kaupunkirakenteen sisälle.
Samalla kun tiivistämme kaupunkirakennetta, on meidän myös muistettava, että lähiliikunta- ja virkistysalueiden merkitys kasvaa. Tarvitsemme kaupunkia läpäiseviä viherkäytäviä ja viihtyisiä lähipuistoja. Tarvitsemme kaupunkilaisille myös kohtaamispaikkoja, joissa kaupunkikulttuuri eri muodoissaan sekä eri tapahtumat luontevasti sijoittuvat kaupunkikuvaan.
Tässä kohdassa haluammekin kiittää Kuusisaaren kehittämiseen tapahtumapuistoksi on varattu budjetissa määrärahat.
Koska juurin tänään alkavassa Pariisin ilmastokokouksessa maailman maat kokoontuvat yhteen saadakseen aikaan kaikkia koskevan ilmastosopimuksen, on hyvä miettiä hetki myös omaa osaamme.
Siksi toivon, että Oulu ottaa tulevien vuosien aikana rohkean askeleen energiapolitiikassa ja vaihtaa turpeen turpeen polttamisen uusiutuviin energioihin. Ilmastokuormaa voimme pienentää kaavoittamalla tiiviitä ja mukavia asuinalueita. Edistetään joukkoliikennettä ja vähennetään yksityisautoilua. Ilmaston lämpeneminen tulee kalliiksi monella tavalla esim. lisääntyneinä tulvina ja talvimatkailun vähenemisenä.
Tänään syntyvät lapset ovat 85-vuotiaita tämän vuosisadan lopussa. Silloin maailman lämpötila on nelisen astetta kuumempi kuin nyt, jos emme tee mitään. Olemme velkaa lastemme ja heidän lastensa tulevaisuudelle sen, että tätä ei tapahdu ja että maailma ja Oulu, on hyvä paikka asua vielä silloinkin.
Jenni Pitko
30.11.2015