Julkaistu Kalevan Yläkerta-osiossa 14.4.2016
Oulussa kouluverkkosuunnitelma puhuttaa, kirjoituttaa ja herättää tunteita. Hyvä, että näin on. Onhan kyseessä perheitä, oppilaita, opettajia ja kokonaisia asuinalueita väestöineen koskettava asia.
Oulun palvelumalli-2020:n toteuttamisen perustaksi on valittu elinkaarimalli. Ajatus perustunee psykologiasta lainattuun, elämänkaariteoriaksikin kutsuttuun, Erik. H. Eriksonin (1902-1994) psyko-sosiaaliseen kehitysteoriaan. Ennen Eriksonia psykologian kiinnostuksen kohde oli, pitkälti psykoanalyytikko Sigmund Freudista (1856-1939) johtuen, keskittynyt varhaislapsuuteen ja varhaiseen kouluikään. Erik.H. Erikson toi ensimmäisenä lähempään psykologiseen tarkasteluun nuoret ja nuoruuden ikävaiheen.
Elämänkaariajattelua toteuttaakseen ei poliitikon tai virkamiehen tarvitse olla psykologi. Vaikka ei siitä kyllä haittaakaan olisi. Palvelumallin tarkoitus ei käsittääkseni ole toteuttaa nimenomaista psykologista teoriaa. On kuitenkin hyvä oivallus, jos ajattelumalli saa päättäjät miettimään eri
ikäisten kehitystehtäviä- ja tarpeita vaikkakin vain yleisellä tasolla.
Poliitikon ja virkamiehen on politiikallaan ja päätöksillään
kyettävä luomaan väestölle sellaiset yhteiskunnalliset reunaehdot, että
myös yksilön psyko-sosiaalinen kehitysvaihe tulee edesautetuksi. Olisi myös
kyettävä mieltämään ne ihmiset, joita päätökset eniten koskettavat ja
olemaan tietoinen siitä, tukevatko ne ihmisen kehitystä ja kasvua täyteen
mittaansa vai rajaavatko tai peräti estävät sitä. Jos poliitikko
vaalilupauksissaan kertoo olevansa nuorten, perheiden, lasten tai vanhusten
asialla, äänestäjä odottaa tietysti, että tekojen kautta näin tapahtuukin.
Eriksonin teorian mukaiseen nuoruuden kehityshaasteeseen eli ehjän
identiteetin etsintään ei sinällään ja suoraan liity se, kuinka kaukana
kodista lukio tai ammatillinen oppilaitos sijaitsee. Mutta jos mittariksi
asetetaan lapsen tai nuoren kokonaiskehityksen turvaaminen tai
elinolosuhteiden kartoittaminen, asian voi nähdä jo toisin.
Nuorten hyvinvoinnille on ravinnon ja liikunnan lisäksi elintärkeätä lepo
ja uni. Juuri aamutunneilla nukuttu uni on osoittautunut
tärkeäksi. Nuorilla on nykyään tapana mennä myöhään nukkumaan ja valvoa
yöllä, mitkä kostautuvat aamuväsymyksenä, alhaisena vireystilana
ja työtehona kouluissa. Myös nuorten harrastukset ja koulutehtävien
tekeminen koulupäivän pituudesta johtuen painottuvat iltaan, vaikka
ennen nukkumaan menoa aikaa tulisi löytyä riittävästi myös
rauhoittumiselle. Tiedetään, että valistuksenkaan ansiosta elintapojen
muutos ei nuorilla kuitenkaan tapahdu hetkessä, josko kaikilla ollenkaan.
Tämä liittyy juuri siihen, että nuoret etsivät identiteettiään pääasiassa
muiden vertaistensa kautta ja kanssa. Jos ystävä somettaa yöllä,
niin kaverinkin on pinnisteltävä olemaan hereillä.
Bussimatkat kauas kampuslukioihin pidentäisivät ympäristökuntien lasten
matkoja ja sitä kautta koulupäivän pituutta. Olipa sitten kyseessä
alakoululainen, lukiolainen, ammattikoululainen tai heidän opettajansa,
niin kaikille soisi turvalliset ja parhaat
mahdolliset työolosuhteet. On tunteetonta ja kylmän
teknokraattista lähestyä kouluverkkomalleja pelkästään nykyisten
taloudellisten näkökohtien perusteella tai tukeutumalla vaikkapa siihen
määritelmään, että lukiot eivät ole lähipalvelua.
Yhteiskuntamme arvokkainta pääomaa: lapsia ja nuoria tulee kuulla heitä
koskettavissa asioissa, suojella liialliselta psyykkiseltä
kuormitukselta ja tukea kaikin tavoin heidän kehitystehtäviensä
saavuttamisessa.
Oulun kaupungin ylläpitämässä yhteisötoiminnassa on selkeästi ollut
havaittavissa eri alueilla lisääntynyt vanhempainyhdistysten ja koulu- ja
kylätoimikuntien aktiivisuus. Alueella sijaitseva, toiminnassa oleva koulu
on viime aikoina ollut usein juuri se, jonka ympärille toimiva
yhteisöllisyys ja yhdessäolo on rakennettu. Mikäli lähialueilta
lakkautetaan koulut, on sillä myös alueiden identiteettiä ja
elinvoimaisuutta merkittävästi heikentävä vaikutus. Ja esimerkiksi
erilaisilla asuinalueella sijaitsevien ja olemassa olostaan taistelevien,
nuorten suosimien pienten kauppojen ja yritysten kuten kahviloiden,
karkkikauppojen, askarteluliikkeiden ja kioskien elinkaari
tukahdutetaan tätä kautta lopullisesti.
Osallisuuden ja vaikuttamisen ohjelman ja yhdistymissopimuksen
velvoittamana, on Oulussa turvattava niin nuorten kuin alueidenkin ehjän
identiteetin kehittyminen.Toivottavasti keski-ikäiset ja sitä vanhemmat
virkamiehet ja päättäjät ovat onnistuneesti ratkaisseet oman, Eriksonin
teorian osoittaman aikuisuuden kehityskriisinsä ja käyttävät kykyään
huolehtia muista, tuottavuuttaan ja luovuuttaan parhaalla mahdollisella
tavalla Oulun kouluverkkoa uudistaessaan.
Marjo Kemppainen