Julkaistu Oulu-lehdessä 5.11.2016
Kuntavaaleihin on aikaa vajaa puoli vuotta. Sen jälkeen meillä on taas Oulussa 67 valtuutettua, jotka päättävät yli 200 000 oululaisen elämän raameista; julkisesta liikenteestä, kouluista, päiväkodeista, pakolaispolitiikasta, rakentamisesta, liikuntapaikoista, keskustan kehittämisestä ja paljosta muusta.
Puoluetoimistoilla käy kova kuhina ehdokashankinnoissa ja ehdokkaiden kampanjointi alkaa näkyä pikkuhiljaa lehdissä ja somessa. Poliitikot tekevät parhaansa, kummallakin laidalla ja keskellä, voittaakseen äänestäjien luottamuksen. Äänestäjät antavat poliitikoille mandaatin, mutta nurinoita aina riittää.
Poliitikkoihin ei luoteta, heitä pidetään idiootteina, narsisteina ja ahneina – koskaan ei ole hyvä. Politiikkaa jonkin vuoden seuranneena keittiöpsykologina allekirjoitan paljon siitä, mitä poliitikoista sanotaan, mutta silti arvostan heitä, koska he jostain syystä ovat koko kansan kusitolpiksi lähteneet. Ehkä aatteen palosta, hyväsydämisyydestä, halusta auttaa tai jostain muusta syystä. Joka tapauksessa pelkästään omia etuja ajavat ihmiset kyllä erottuvat. Oli miten oli, jos politiikka ei tällaisenaan kelpaa, niin kokeile itse!
Suuri osa äänestäjistä nukkuu vaalien aikaan ja he joutuvat sitten katsomaan, kun ”väärät” päättäjät päättävät asioista pienten piirien, ei pienten ihmisten eduksi. Kukaan ei puolusta nukkuvia äänestäjiä. Tämä valitettava epäkohta olisi korjattavissa, jos ihmiset jaksaisivat äänestää. Moni pelkää, ettei tiedä tarpeeksi ja tulee äänestäneeksi ”väärää” ehdokasta. Ei kuitenkaan tarvitse tehdä paljoakaan työtä, jotta omia näkökulmia edustava ehdokas listojen joukosta löytyy – esimerkiksi vaalikoneet ovat nopea ja helppo tapa selvittää, kuka ehdokas olisi itselle juuri se oikea.
Tällä hetkellä karu tosiasia on se, että vaaleissa pääsee todennäköisimmin läpi ne, jotka käyttävät kampanjaan eniten rahaa. Ei ole mielestäni hyvä, että vuodesta toiseen samat kalliilla vaalimainoksilla itsensä tunnetuiksi nostaneet istuvat valtuutettuina. Toki jonkinlainen referenssi oman talouden vastuullinen hoitaminen on, tai se, että jotkut tahot haluavat tukea kyseisen ehdokkaan kampanjaa, mutta suurta mainosnäkyvyyttä ei kannata pitää tärkeimpänä valintakriteerinä. Kuntavaaleissa reilusti yli puolet valituista valtuutetuista on ns. vanhoja valtuutettuja, eli he ovat istuneet valtuustossa myös edellisellä kaudella – heitä olisi varmasti vielä paljon enemmän, ellei moni valtuutettu päättäisi itse luopua ehdokkuudesta vaaleissa.
Kaupungit ja valtio ovat velkaantuneet ja joka näkyy nyt jokaisen elämässä erilaisina säästötoimenpiteinä. Jos et ole tyytyväinen tähän suuntaan, niin kannattaa toimia ja käydä antamassa ääni sellaiselle, joka voisi tätä suuntaa muuttaa, tai lähde itse ehdolle. Kuntavaaleissa yksikään ääni ei mene hukkaan, vaan juuri sinun äänesi ja panoksesi saattaa ratkaista sen, pääseekö joku yksittäinen ehdokas valtuustoon.
Politiikka ei kiinnosta kaikkia, mutta aivan varmasti se koskee jokaista. Niin syvälle et korpeen pääse edes omavaraisena, etteikö politiikka sinuun ja lähimmäisiisi vaikuttaisi. Älä siis nuku ensi vaaleissa!
Janne Rekilä (vihr)