Julkaistu Kalevassa 11.1.2017
Totta se on. Oulun kaupunginvaltuusto päätti maanantaina 9.1.2017 kahden läpi menneen kaavamuutoksen avulla laittaa ”täysin uusiksi” yhden Oulun kauneimmista ja luontoarvoiltaan rikkaimmista alueista.
On käsittämätöntä, että Oulussa ei arvosteta niitä tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia oululaisia, jotka viimeisen neljän vuoden ajan ovat keränneet vetoomuksia adresseihin ja tuoneet julkisesti esille vaihtoehtoisia ja hyvin perusteltuja esityksiä siitä, miten Hietasaarta olisi voitu kehittää sen luonto- ja ympäristöarvoja kunnioittaen. He – jotka toisin kuin luullaan – , eivät suinkaan ole vastustaneet Hietasaaren kehittämistä. Tai olleet vaikkapa yrittäjien tai yleisen kehityksen jarruna. On vain vaadittu
malttia ja ymmärrystä niin virkamiehiltä kuin päättäjiltäkin sen suhteen, mikä ja mitkä painopisteet ja kehittämisen lähtökohdat Hietasaaressa tulisi olla. Tähän joukkoon on mahtunut Pro Hietasaari-liike, joka on pyrkinyt
esimerkiksi saamaan Hietasaarelle kansallisen kaupunkipuiston statuksen.
Samoin mielipiteensä kuuluviin ovat saattaneet sadat oululaiset
tieteilijät, taiteilijat, yhdistykset ja yhteisöt sekä Tuiran suuralueen ja
Hietasaari-Toppilan asukkaat. Heidän sanomansa on jätetty Oulussa täysin
huomioimatta. Sanomalehtien mielipidepalstat ovat täyttyneet neljän vuoden
kuluessa hyvin perustelluista argumenteista, jotka ovat tuoneet esille ne
ongelmat, mitä nykyisiin kaupungin Hietasaarta koskeviin suunnitelmiin
liittyy.
Olen kuitenkin ylpeä Oulun seudun vihreistä toimijoista ja Oulun vihreästä
valtuustoryhmästä, jotka ainoana poliittisena ryhmittymänä ovat olleet
linjakkaasti ja johdonmukaisesti päätettyjä Hietasaaren kaava-esityksiä
vastaan. Myös kaikille niille muiden puolueiden valtuutetuille,
jotka uskalsivat äänestää omien ryhmiensä ryhmäkurista- ja kurjimuksesta
poiketen kaava-esityksiä vastaan, haluan julkituoda kunnioitukseni.
Mutta surullinenkin kyllä olen. Muun muassa siitä, että ainutlaatuisen
rauhallinen ja kaunis paikka Oulussa harvinaisine luontoineen ja
historiallisine kulttuuriarvoineen uhrataan massiivisten maisemamuutosten
seurauksena tuhoamaan saaren olomuoto tuomalla sinne sellaista
bussiness-ajattelua, joka ei sinne sovi. Hietasaarestako se mystinen
rahasampo Oululle nyt sitten tuunataan?
Jos yhden kainon toivomuksen vielä tässä kuitenkin esittäisin historiastaan
tunnetun meri- ja koulukaupungin nykyisille oululaisille virkamiehille ja
päättäjille: Menisimmekö mieluummin vaikkapa teatteriin katsomaan
kalevalaisia näytelmiä, jossa mm. kalevalainen kieli, tematiikka ja
sisältö osataan nostaa ansaitsemaansa kunniaan? Eli ei rakennettaisi
Hietasaareen muovista tai rautaista huvipuiston Pohjan Akkaa, Väinämöistä
tai Joukahaista, jonka suusta pahimmassa tapauksessa kuuluu robotin äänellä
tuotettu rimmaava kalevalainen säe. Tai jotain muuta sellaista
käsittämätöntä ja ”uutta”. Minä kun en oikein usko, että digitalisoituneen
kaupungin keskellä elävä tokiolainen tai Harry Potterinsa tunteva
englantilainen Suomessa matkaillessaan jää senkaltaisia
lomaelämyksiä tarjoavaan Ouluun.
Niin. Monta on kysymystä Hietasaaren tulevaisuuden suhteen. Ja epäilystä.
Mutta, kun Oulusta oon, niin saan sanua. Hietasaari in memoriam.
Valitettavasti.
Marjo Kemppainen
lähidemokratiatoimikunnan jäsen ja hyvinvointilautakunnan varajäsen
kuntavaaliehdokas (vihr.), Oulu