(Julkaistu Kalevan mielipidepalstalla 31.8.2020)
Oulun yliopisto on viime keväänä päättänyt aloittaa hankesuunnittelun kampuksen rakentamisesta Oulun keskustaan. Yliopiston esittämät perustelut ovat mielestäni hyvät. Viime vuonna aloitetun yliopiston kiinteistöstrategian selvitystyön pohjalta kävi ilmi, että Linnanmaan peruskorjaamisen sijaan uudisrakennuksen rakentaminen keskustaan on taloudellisesti mielekäs vaihtoehto.
Kun näin on, avautuu ainutlaatuinen mahdollisuus korjata menneisyyden virheitä tulevaisuuden tarpeita paremmin vastaaviksi myös sijainnin suhteen.
Lisäksi selvitystyön pohjalta on käynyt ilmi, että opiskelijarekrytoinnin perusteella yliopistomme erityisiä kehittämiskohteita ovat kampuksen ja palveluiden saavutettavuus. Kun tulevaisuudessa ikäluokat pienenevät, kilpailu opiskelijoista kiihtyy.
Myös meidän yliopistomme on syytä osallistua tähän kilpailuun, koska yksikään korkeakoulu ei halua supistaa toimintojaan vapaaehtoisesti.
Merkittävä osa yliopiston kehittämissuunnitelmia vastustavista argumenteista liittyy uponneisiin kustannuksiin. Uponneilla kustannuksilla tarkoitetaan niitä kustannuksia, joita ei voi enää saada takaisin.
Tulevaisuusorientoitunut ja rationaalinen päätöksentekijä kohdentaa resurssit tavalla, joka tuottaa mahdollisimman suuren hyödyn tulevaisuudessa, eikä anna uponneiden kustannusten rajoittaa näkemyksiään.
Lisäksi on kyseenalaista, ovatko esimerkiksi pyöräinfrastruktuuri-investoinnit menneet hukkaan – mielestäni ei.
Yliopiston selvitysten perusteella on selvää, että olosuhteet ovat muuttuneet. Tällöin myös suunnitelmien muuttaminen on perusteltua. Yliopiston menestys on myös kaupungin menestyksen edellytys: jos yliopistomme joutuu supistamaan toimintojaan hupenevien opiskelijamäärien vuoksi, se heijastuu väistämättä myös kaupunkiin.
On huomionarvoista painottaa, että nuorisoikäluokat ovat vielä toistaiseksi niin suuria, että hakijoita riittää ja oman yliopistomme suosio on kasvanut tasaisesti. Vähenevän syntyvyyden vuoksi nuorisoikäluokat ovat tulevaisuudessa aiempaa pienempiä, joten hakijoiden riittävyys ei ole itsestään selvää.
Useissa hankkeita vastustavissa argumenteissa on vedottu, että opiskelijarekrytoinnin näkökulmasta on keskeisempää keskittyä opetuksen ja tutkimuksen resurssien ja laadun turvaamiseen.
Näin on myös minun mielestäni – ja siitä tässäkin hankkeessa on kyse: yliopiston suosion hiipuminen heikentäisi yliopiston tulosperusteista rahoitusta.
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Oulun väestö kääntyy laskuun viimeistään 2040-luvun alussa, jos jatkamme perusuralla.
Huomionarvoista on, että muuttotappiokunnaksi näivettymisen taloudellinen ja inhimillinen hinta on suuri. Julkisen talouden sopeuttaminen olisi jatkuvaa.
Näen keskustakampuksen yhtenä hyvin lupaavana keinona välttää Tilastokeskuksen ennusteen esittämä kaupungin näivettyminen luomalla sekä yliopistosta että keskusta-alueesta aidosti vetovoimaisempi.
Muuttotappiokunnan statuksen välttäminen edellyttää rohkeita ratkaisuja.
Janne Hakkarainen
Oulun kaupunginvaltuutettu