Julkaistu Kalevassa 4.6.2021

Pandemiatilanne pitkään jatkuneena on heikentänyt ihmisten turvallisuudentunnetta. Kriisiaikoina ja nyt myös vaalien aikaan viholliskuvat aktivoituvat helposti sosiaalisessa mediassa, lehdistössä ja ihmisten mielessä. Mutta mihin niiden tuoma turvallisuuden tunne oikeastaan perustuu?

Propagandassa viholliskuvia rakennetaan systemaattisesti ajatuksena vaikkapa sotaan varautuminen. Joidenkin kunnallisvaaliehdokkaiden vaalimainonta kertoo meidän olevan vähintäänkin varautumisvaiheessa vihollista vastaan. Narratiivissa voidaan puhua maahantunkeutujista, Suomen takaisin ottamisesta.

”Kuntapolitiikkaan tarvitaan keskustelutaitoisia, kriittisiä ja yhteistyökykyisiä asioihin perehtyviä tavallisia ihmisiä.”

Viholliskuvien vaarallisuus on siinä, mitä ne mahdollistavat. Vääristelty informaatio ei ole mitenkään uutta, mutta somen vaikutus ihmisten elämässä on aiempaa suurempi. Jos jokin ryhmä pitää määritellä toisiksi ja arvottomiksi heidät pitää myös voida tuomita moraalisesti. Ihmisyyden vieminen aluksi vain puheen tasolla johtaa äärimmillään väkivallan hyväksymiseen.

Polarisoitunut politiikka ei myöskään mahdollista rakentavaa yhteistyötä globaalien haasteiden kuten tasa-arvokysymysten, ilmastonmuutoksen ja pakolaisuuden ratkaisemiseksi.

Uhkakuvien maalaamisen sijaan olisi tärkeä yhdessä rakentaa hyvää yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, mikä jo itsessään edistäisi kriiseistä kuten koronan vaikutuksista toipumista.

Yksittäisillä kansalaisilla on tärkeä rooli turvallisuustoimijoina omissa valinnoissaan, toiminnoissaan ja lähiyhteisöjensä jäseninä. Eri järjestöt kuten Punainen Risti edesauttavat valmiuden ylläpitämistä ja vapaaehtoisten koordinoimista kriisitilanteissa tarvittaessa myös viranomaisten avuksi. Kuntapolitiikkaan tarvitaan keskustelutaitoisia, kriittisiä ja yhteistyökykyisiä asioihin perehtyviä tavallisia ihmisiä.

Laila Vainio
kuntavaaliehdokas (vihr.)
Oulu