Vuosi 2011 oli kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden vuosi. Silti monimuotoisuus jatkoi hupenemistaan sellaista vauhtia, että voidaan puhua maapallon historian kuudennesta sukupuuttoaallosta. Viisi aiempaa tapahtui varhaisemmilla geologisilla kausilla. Homo sapiensin kehityttyä hän alkoi ottaa maapalloa haltuunsa ja pani liikkeelle nykyisen sukupuuttoaallon. Sukupuuttonopeus lienee tuhat kertaa suurempi kuin muinaisilla geologisilla kausilla.
Luonnon monimuotoisuus (biodiversiteetti) on kaikkea sitä erilaisuutta, jota luonnossa havaitaan. Monimuotoisuus ilmenee kolmella tasolla: 1) laajana lajinsisäisenä perinnöllisenä muunteluna, 2) lajien moninaisuutena tietyllä alueella ja 3) elinympäristöjen (ekosysteemien) moninaisuutena. Lajistollista moninaisuutta kuvaa se, että kukaan ei tiedä, kuinka monen lajin kanssa jaamme planeettamme. Emme osaa vastata edes suuruusluokan tarkkuudella: tunnettuja lajeja on noin 1,5 miljoonaa, mutta tiedemiehet uskovat lajien kokonaismäärän olevan 5 ja 50 miljoonan välillä.
Valitettavasti ihminen ei erota toisistaan luonnon järkevää hyödyntämistä ja sen riistokäyttöä. Siksi elämää ja elinympäristöjä tuhoutuu yhä laajemmin ja nopeammin. Perinteisesti ihminen on uhannut lajien säilymistä tuhoamalla niiden elinympäristöjä ja harjoittamalla liian tehokasta pyyntiä. Nykyään tilannetta huonontavat saasteet, ilmastonmuutos, tulokaslajit, aineiden kiertokulkujen häiriöt ja väestönkasvu.
80 prosenttia maapallon maapinta-alasta on ihmisen käytössä, ja ihminen on ottanut käyttöönsä yli 40 prosenttia koko maapallon ravinnontarjonnasta. Tällöin maapallon lähes 1,5 miljoonalle eliölajille jää 60 prosenttia. Ei ihme, että eläimistö, kasvillisuus ja pieneliöt kestävät yhä huonommin niihin kohdistuvia paineita. Muiden lajien kannalta ihminen on huomattava ympäristöekologinen ongelma.
Kaikkein pahimmat uhkat kohdistuvat noin 40 monimuotoisuuskeskittymään (hotspots). Ne ovat alueita, joilla elää 50 prosenttia putkilokasvilajeista ja yli 40 prosenttia maaselkärankaisista, vaikka keskittymät kattavat vähän yli 2 prosenttia maapallon alasta. Suomessa paikallisia monimuotoisuuskeskittymiä edustavat kansallispuistot ja muut suojelualueet – Oulussa ehdotettu Sanginjoen ulkometsän kansallispuisto.
Sukupuuttoprosessi noudattaa aina samaa kaavaa: yksilöitä kuolee, saman lajin yksilöiden muodostamia joukkoja (populaatioita) kuolee ja lopulta laji kuolee. Sen myötä tuottajista, kuluttajista ja hajottajista koostuvat ravintoketjut ja –verkot häiriintyvät. Näin sukupuutto lyö leimansa koko ekosysteemiin, jonka toiminta ja vakaus riippuu siihen kuuluvien eliölajien työnjaosta.
Hyötyajattelun näkökulmasta ekosysteemit tarjoavat elintärkeitä tuotteita ja palveluita ihmisille. Puhutaan ekosysteemipalveluista eli luonnon palveluista, jotka ylläpitävät yhteiskuntaamme ja koko olemassa oloamme. Ne ovat niin luonnonvaroja kuin myös luonnon toimintaa. Luonnon monimuotoisuus on palvelu jo itsessään. Vihreiden kasvien fotosynteesi tuottaa meille elämän peruspalikat: hapen ja ravintoa.
Ekosysteemipalvelut voidaan jaotella seuraavasti: 1) tuotantopalvelut kuten syötävät luonnonvarat ja maatalouden tuotteet, makea vesi, energia ja raaka-aineet, 2) säätelypalvelut kuten ilmaston säätely, tulvien tasaus ja pohjaveden muodostuminen, veden puhdistus, tautien säätely, eroosion säätely ja kasvien pölyttäminen; pölyttäjäeläinten varassa on jopa 1/3 maailman ruokatuotannosta, 3) kulttuuripalvelut kuten tiede, taide, koulutus, toimeentulo, virkistys, henkinen ja fyysinen hyvinvointi, 4) ylläpitävät ja säilyttävät palvelut kuten perinnöllinen, lajistollinen ja elinympäristöllinen monimuotoisuus, ravinteiden sidonta ja kierto, maaperän muodostuminen, veden kierto, fotosynteesi ja hiilen sidonta.
Monet ekosysteemipalvelut ovat ilmaiseksi hyödynnettävissä, eikä niitä huomioida taloudellisissa laskelmissa. Luonnon köyhdyttämisestä ei laskuteta erikseen tuotteiden hinnoissa tai maankäyttösuunnitelmissa. Amerikkalaiset tutkijat ovat arvioineet maapallon ekosysteemipalveluiden hinnaksi 2900- 38 000 miljardia dollaria. Maailma bruttokansantuote huitelee tällä hetkellä 20 000 miljardin dollarin tienoilla.
Mitä yksityinen kansalainen voi tehdä monimuotoisuuden suhteen? Esimerkiksi voit hyödyntää luonnon ilmaisia ekosysteemipalveluita jokamiehenoikeuksien puitteissa: sienestä, marjasta ja kalasta. Käytä luonnontuotteita ja suosi luomu- ja lähiruokaa. Harrasta ja viihdy luonnossa, suuntaa retkeilyreiteille ja hiihtoladuille. Suosi lomilla luontokohteita. Maanomistajana (Oulun kaupunki!) suojele ja käytä kestävästi omistamiasi luontokohteita. Säästä niitä kestävän kehityksen mukaisesti tuleville sukupolville!
Loppuun sopinee muunneltu lainaus monimuotoisuuden ”isältä” biologi Edward Osborne Wilsonilta: ”Ihmisen eikä ihmisyhteisön (kunnan ja/tai valtion) arvoa ei mitata sillä, mitä ne luovat, vaan sillä, mitä ne jättävät tuhoamatta (hakkaamatta).”
Tämän kirjoituksen sanoma tiivistettynä yhteen lauseeseen on se, että olemme täydellisesti riippuvaisia elävästä luonnosta ja sen toiminnasta.