On todella kummallista, että Oulussa kaikki ne, jotka rohkenevat kyseenalaistaa kaupungin huonoa asemakaavasuunnittelua ja siihen liittyvää päätöksentekoa, leimataan työllisyyttä edistävän yrittäjyyden, ellei peräti yrittäjien vastaisiksi. Näin on käynyt ainakin sille, yli puoluerajoja käsittävälle ja määrällisesti mittavalle ihmisryhmälle, joka vastustaa huvipuiston sijoittamista luonto- ja kulttuuriarvoiltaan merkittävään Hietasaareen.
Kun osallistuin 29.5 Ympäristötalolla pidettyyn Nallikarin asemakaavan muutosluonnosta koskevaan tiedotus- ja esittelytilaisuuteen, ei monikymmenpäisen yleisön joukossa liene ollut ainuttakaan, joka olisi vastustanut huvipuistoja tai niiden rakentamista Ouluun sinänsä. Yleisön käyttämissä puheenvuoroissa kävi selvästi ilmi se, että huvipuiston rakentamiselle ei ole mitään estettä, jos sille vain osoitetaan sen tematiikkaan sopiva paikka ja alue. Hietasaari kun tässä tapauksessa nimittäin ei ole sellainen.
Mikäli Hietasaareen huvipuisto sijoitetaan, tulee se vaatimaan suuria, raskasta liikennettä ylläpitäviä liikennejärjestelyjä ja maansiirtoa, turhaa metsän kaatamista, satoja vuosia ylläpidettyjen palstaviljelyalueiden tuhoamista, lähialueiden asukkaiden ja eläinten meluhaitoille altistumista, harvinaisten lintu- ja kasvilajien harvenemista ym.
Yli 10 prosenttia oululaisista, mukaanlukien 19 eri yhdistystä, ehdottaa kansalaisaloitteessaan Hietasaarta osaksi kansallista kaupunkipuistoa. Yksi monista aloitteen asiantuntevista perusteluista korostaa sitä, että jo vuonna 2009 on valtioneuvosto liittänyt Hietasaaren valtakunnallisesti merkittävien ja suojeltavien kulttuuriympäristöjen luetteloonsa. Aloitteen allekirjoittaneet eivät voikaan ymmärtää sitä, miksi Nallikarissa yöpyvä turisti ei lähtisi vierailemaan huvipuistoon, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä yöpymispaikasta, muualla siis kuin Hietasaaressa. Ei Linnanmäenkään vetovoimaisuutta ole perustettu vuodepaikoille tai yöpymismahdollisuuksille. Oulusta löytynee liikenteen pääväylien läheltä vaikkapa tyhjiä teollisuusalueita, jonne huvipuiston rakentaminen olisi enemmän kuin toivottavaa. Toivottavaa olisi myös se, että Nallikarissa jo olemassa olevaa leirintäaluetta ja luontomatkailua kehitettäisiin tämän ajan matkailun vaatimusten mukaiseksi.
Kaupunginhallituksen kokouksessa 3.6 vihreiden Veikko Ervasti äänestytti Pellepyy Oy:n huvipuiston suunnitteluvarauksen jatkamista muualle kuin Hietasaareen. Tuolloin esitys hävisi äänin 10 – 7. Kun kaupunginvaltuusto tulevaisuudessa päättää ko. asiasta, kannattaa sen jäsenten punnita sitä, kumpi teema sisältöineen mahtaakaan miellyttää jo kaiken nähneen eurooppalaisen turistin esteettistä silmää Oulun Hietasaaressa: Keinotekoinen Kalevala Park laitteineen, vaiko ympäristöystävällinen puisto harvinaisine luontoineen?
Marjo Kemppainen