Julkaistu Kalevan Pohjoisen ääni -blogissa 8.9.2013
Kaupunkikulttuuria Ouluun
Kaupunkikulttuuri on monitahoinen käsite. Kaupungin keskusjohdon ja ainakin parin puolueen ”talousgurujen” mielestä se tarkoittaa uutta kaupallista rakentamista. Oulun pelastus on keskustaan syntyvät uudet kaupalliset tilat. Keskusta on ”paratiisi” 2-3 vuoden kuluttua, kun Kallioparkin räjäyttämät investoinnit ovat toteutuneet. Räjäyttämät ovat tosi hieno termi tässä yhteydessä.
Lisäksi auvoisa tulevaisuus sarastaa, kun keskusjohdon Hietasaareen kaavaileman huvipuiston kalevalainen maailmanpyörä pyörähtelee veikeästi – höysteenä jos sun muita kalevalaisia vempaimia. Onko muutama kaupallinen betoniblokki keskustassa ja Hietasaaren uhraaminen elämystalouden alttarille aitoa kaupunkikulttuuria ja taloudellinen pelastuksemme?
Keskustaan on tunkemassa samoja kansainvälisiä rättiketjuja, jotka löytyvät lähes mistä tahansa kaupungista eri puolilta maapalloa. Kallioparkin hyydyttämään matkakeskukseen haluavien liikkeiden luettelo oli kuvaava. Oulussa kuvitellaan, että rakentamalla sitä samaa kuin kaikkialla muuallakin, niin Oulu on todellinen kaupunki. Omaleimaisuus on se, jolla voitaisiin erottautua muista kaupungeista. Nyt Oulua hallitsee staattinen käsitys kaupunkikulttuurista.
Millaista kaupunkikulttuuria oululaiset sitten haluavat? Kurkistus todelliseen aitoon kaupunkikulttuuriin saatiin Salmen ruusujen myötä. Väkeä riitti, ja lähes poikkeuksetta kaikki olivat tyytyväisiä. Ruusujen jaon yhteydessä sitten tuli esiin kuolemansynneistä ahneus; onneksi siihen syyllistyivät vain harvat.
Eli Oulun keskustasta ei tule kaupunkilaisten olohuone rakentamalla korskeata kaupallista tilaa, vaan aivan muilla tavoin. Kyllähän Hemmo Kuuranhallan monet tempaukset Rotuaarilla olivat kaupunkikulttuuria. Totta kai ilmakitaran MM-kilpailut ja monet muut tapahtumat. Kaupunkikulttuuria edustavat myös monissa Euroopan suurkaupungeissa yleistyvä kaupunkiviljely – jopa Helsingissä. Oulussa ei ole juurikaan merkkejä näkynyt. Maailmalta löytyy inspiroivia visioita tulevaisuuden viherrakentamisesta (Melbourne, Nantes) tornitaloihin. Ouluun on haikailtu tornitaloja. Miksi ne eivät voisi olla vihertorneja? Pelkkä keskusjohdon ihannoima kaupallinen rakentaminen ei kyllä tee Oulun keskustasta kaupunkilaisten olohuonetta.
Monissa paikoissa on vanhat tyhjilleen jääneet kiinteistöt otettu kansalaistoimintaan mitä moninaisimmin tavoin. Elävä kaupunkikulttuuri tuottaa aktiivisia ihmisiä. Jalkapallon pelaaminen on halpaa, terveellistä ja yhteisöllistä, ja monille maahanmuuttajille se on luonteva tapa harrastaa ja viettää aikaa toisten seurassa. Jalkapallon globaali luonne edistää (Hakkaraisen harmiksi!) edistää kulttuurien kohtaamista, koska se mahdollistaa kommunikoinnin ilman yhteistä kieltä.
Oulussa riittää tekemistä todellisen kaupunkikulttuurin eteen. Pieni askel on se, että kaupunkistrategiaan otettiin maininta kaupunkikulttuurista. Huolehditaan, että se ei jää siihen – eikä kaupallisten tilojen ja maailmanpyörän rakentamiseen.
Veikko Ervasti