Vuosi vuodelta lämpimämpää
Julkaistu Forum24 -lehdessä 20.10.2015
Aalto-yliopiston taloustieteen professori Sixten Korkman kirjoitti taannoin huolestuneena ilmaston muutoksesta. Hänen mielestään suurin ongelmamme ei todellakaan ole talouden kilpailukyky tai hallituksen esittämä pakkolainsäädäntö – eikä valtion budjettialijäämä – vaan ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen.
Korkmanin mielestä on kummallista, että suremme valtion velan jättämistä lapsillemme, mutta suljemme silmämme ekologiselta kriisiltä, jolla voi olla katastrofaalisia seurauksia jälkeläisillemme meriveden nousun, viljelymaiden aavikoitumisen sekä sään ääri-ilmiöiden muodossa. Vuosikymmenten perspektiivissä taistelu ympäristön puolesta on isompi asia kuin hallituksen ja järjestöjen välinen riitely.
Todella avointa ja oikeaa puhetta Korkmanilta , jota olen aina pitänyt harvinaisen selkeänä taloustieteilijänä. Biologi-maantieteilijän on helppo yhtyä hänen näkemyksiinsä. Olletikin kun merkittävimmän kasvihuonekaasun, hiilidioksidin, pitoisuus ilmakehässä on kasvanut joka vuosi siitä lähtien, kun tutkijat aloittivat mittaukset Mauna Loan tulivuoren rinteillä yli 50 vuotta sitten.
Ennen 1800-luvun teollista vallankumousta ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli suunnilleen 280 miljoonasosaa (ppm). Tämän vuoden toukokuussa ylitettiin ensimmäisen kerran koko mittaushistorian aikana 400 miljoonasosan haamuraja. Pitoisuuden kasvu on vain kiihtynyt johtuen hiilen, öljyn ja maakaasun polttamisesta. Myös kahden muun hiilidioksidia voimakkaamman kasvihuonekaasun, metaanin ja typpioksiduulin, pitoisuudet ovat lisääntyneet.
Ilmaston muutokseen liittyy monia uhkakuvia. Ajankohtaiseen pakolaiskysymykseen nivoutuu ilmastopakolaisuus, jonka taustalla on ilmaston muuttumisen pahentama kuivuus ja pula ruuasta ja vedestä. Esimerkiksi Syyriassa on ollut kaksi pahaa kuivuusjaksoa: toinen vuosina 2008-2010 ja toinen vuonna 2014. Lienee niin, että ainakin osa Syyriasta tulleita pakolaisia on suoranaisia ilmastopakolaisia. Jos ilmaston muutos vain pahenee, niin ilmastopakolaisuus lisääntyy.
Elämmekö unessa? Loppujen lopuksi murehdimme liikaa varsin pieniä asioita, mutta meitä ei näytä kiinnostavan ihmiskunnan tulevaisuuden megaluokan kysymykset. Kaikenkarvaiset talousasiantuntijat hokevat meille ”hirmuista” valtionvelkaa, mutta heitä ei näy kiinnostavan tippaakaan minkälaisen ympäristövelan jätämme tuleville sukupolville.
Jatkuva kasvu maapallollamme on mahdoton. Tarvitsemme niin kulutuksen kuin väestönkasvun hillitsemistä. On pidetty useita suuria kansainvälisiä ilmastokokouksia (mm. Kioto, Kööpenhamina). Niitä ei voi kehua suoranaisista onnistumisista. Pariisissa on joulukuun alussa taas suuri ilmastokokous. Jospa nyt päästään todellisiin tuloksiin.
Saapa nähdä millä eväillä Suomen hallitusta edustetaan Pariisissa. Hallituksen alkutaival ei lupaa ympäristölle kovinkaan hyvää.
Veikko Ervasti
kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu (vihr.)