Julkaistu Kalevassa 23.2.2017
Icehearts tuli pari vuotta sitten Ouluun. Yhteistyössä kaupungin sosiaalitoimen ja koulun kanssa koottiin tukea tarvitsevista lapsista joukkue, joka toimisi yhdessä 12 vuoden ajan.
Julkisuuteen Icehearts näkyy harrastamisena, mutta kyse on paljon muusta kuin muutaman lapsen tuetusta jääkiekkoharrastuksesta. Lasten elämästä otetaan kokonaisvastuu. Iceheartsin 20 vuotta kehitetty syrjäytymistä
ehkäisevä malli on palkittu Eurooppaa myöten.
Oulun kaupunki sijoitti toimintaan 50 000 euroa vuodessa. Vuonna 2017 rahoitus yllättäen loppui. Icehearts on painottanut, että rahoituksen pitää olla pitkäjänteistä tai toimintaa ei kannata aloittaakaan. Oulun joukkue toimii omalla rahoituksella näillä näkymin enää kesään.
Kaupunki rahoitti yhtä joukkuelaista noin 4 500 eurolla vuodessa. Joukkueissa on 15–25 lasta, joten yhden jäsenen kustannus vaihtelee. THL:n ja Nuorisotutkimusverkoston 2015 raportin mukaan henkilön syrjäytymisestä
aiheutuu pelkästään terveysmenoina jopa 170 000 euron vuosikustannukset. Puhumattakaan muista kustannuksista.
Emme tiedä, kuinka moni syrjäytyisi ilman joukkuetta. Meillä on kuitenkin 1990-luvulta valitettavan paljon kokemusta, miten kallista ennaltaehkäisyn vähentäminen on. Kaikki tiedämme tämän, mutta näyttää olevan helpompaa katsoa rahapussiin pari vuotta eteenpäin kuin 25 vuotta.
Icehearts on vain yksi esimerkki tutkitusti tehokkaasta ennaltaehkäisystä. Päätöksenteossa pitää olla tulevaisuusajattelua, rohkeutta investoida ihmisiin ja nähdä asiat kokonaisuuksina, ei vain oman hallinnonalan tai vuosibudjetin kannalta. Alkoiko jo ärsyttää jatkuva rahasta ja kustannuksista puhuminen syrjäytymisen yhteydessä? Niin minuakin. Suurin kustannus syrjäytymisestä on ilman muuta inhimillinen.
Pia Alatorvinen
kuntavaaliehdokas (vihr.)